Gradugradugradugradu

Onpahan taas pitkästä aikaa sellainen olo, että kouluhommat kasaantuvat vauhdilla. Tietenkin voisi sanoa, että omapa on vika, mitäs haalit kaikkia ylimääräisiä sivuaineita sun muita. Gradun teko on nyt siinä vaiheessa, että sitä tehdään kolmena-neljänä päivänä viikossa melko intensiivisesti. Onneksi enää ei tehdä niitä hulluja yhdeksän tunnin päiviä pelkästään tietokoneen ääressä istuen, siitä pitää huolen mm. graduparin pian 2 kk vanha tytär. Edellistä tutkimusta vääntäessä kello tahtoi välillä juosta pitkälle iltaan ennen kuin atk-luokan syövereistä pääsi pihalle.

Minusta gradun tekeminen on kuitenkin ollut aika mukavaa puuhaa, vaikka ympäriltä kuuluukin välillä itkua ja hammastenkiristystä kun ihmiset painivat omien tutkimustensa kimpussa. Ehkäpä mukavuuden tunteesta saa kiittää koulutukseen sisältynyttä melkoisen laajaa tutkimuksen tekoon tutustumista, mitä ei aina osannut kyllä ihan hirveästi arvostaa. Ja kyllä sitä välillä vieläkin tulee ihmeteltyä että mitä minä opettajana teen kaikella tällä tutkimuksen tekoon liittyvällä tiedolla.

Kritiikkiseminaari (vertaispalautteen antotilaisuus) sovittiin juuri noin kolmen viikon päähän ja sitä ennen riittää vielä tekemistä. Ehkä tämä melkein-viimeistely-vaihe onkin se kaikkein kuluttavin, kun sitä samaa tekstiä lukee uudelleen ja uudelleen välillä hyvin pieniä muutoksia tehden. Sitten tuleekin joku oivallus, jonka takia tekstiä täytyy vielä muuttaa vähän isommalla kädellä, ja siinä vaiheessa se pilkun viilaus tuntuu tietysti hiukan turhaan tehdyltä työltä. Vaikka toisaalta, onhan se ihan kiva saada työlle pikkuhiljaa lopullinen muoto. Siis sellainen, jossa melkein kaikki osat on samassa tiedostossa eikä toista asiaa tarvitse enää lähteä etsimään jostain muistitikun syvistä syövereistä. Mutta voi että kun odotan jo sitä hetkeä, että saan valmiin gradun käsiini: siis oikean kirjan, jossa on myös minun nimeni kirjoittajan kohdalla.

Tällä hetkellä villasukkaurakka edistyy vähän hitaammin. Yksi pari on kyllä hyvää vauhtia tekeillä, toinen sukka on valmis ja toisessa varsi jo puolivälissä. Puikkojen kanssa kilkuttaminen onkin ihan hyvää vaihtelua sormien lihaksille, jotka varmaan kohta jäykistyvät siihen asentoon missä tietokoneella kirjoitan...