Täällä taas!

Tervehdys taas, pienen "kesäloman" jälkeen. Tarkoitukseni tosiaan ei ollut pitää näin pitkää taukoa tämän blogin kirjoittamisessa, mutta käsityörintamalla ei ole ollut töitä valmisteilla ihan niin paljon kuin ennen ja toisaalta olen jälleen hurahtanut kirjojen lukemiseen. Aloitin myös keväällä toisen blogin kirjoittamisen, jossa kerron lukemistani kirjoista. Tervetuloa tutustumaan!

Jotain valmista olen kuitenkin saanut aikaan. Esimerkiksi tämän afrikkalaisista kukista kasatun peiton, se tuli muistaakseni valmiiksi elokuussa. Tulihan sitä jo väännettyäkin...

Sänky on 160 cm x 200 cm, joten peitto on suunnilleen saman kokoinen. Melkoinen jättiläinen, ja painoakin on 4,6 kg. Loppujen lopuksi tästä tuli ehkä hiukan liian massiivinen, peitto on niin painava, että sitä on hiukan hankala liikutella esim. sohvalla. Toisaalta se on kyllä lämmin!

Käytin peitossa kaikkia mahdollisia 7 veljeksen langanloppuja, joita varastostani löytyi. Niillä pääsin aika pitkälle, mutta jouduin kyllä lopulta myös ostamaan uusia keriä. Yhdistin palat ihan vaaleanruskealla (minusta se on kyllä harmaa) 7 veljekseltä. Harmaa mielestäni tasapainottaa muuten kirjavaa peittoa, vaikkei se tuolta väleistä niin hirmuisesti näykään.

Alemmassa kuvassa näkyy kukkapeittoprojektia seurannut peittohanke. Idean nappasin Raitalampaan blogista, hänen peittonsa on ihanan värikäs ja vaikutti helpolta tehdä.

Taisikin olla ihan ensimmäinen englanninkielinen virkkuuohje, jonka olen jopa toteuttanut. Onhan minulla niitä ohjeita jemmassa vaikka kuinka, mutten koskaan ole viitsinyt ruveta suomentamaan termejä. Tässä ei onneksi paljoakaan ollut luettavaa, peiton teko on niin yksinkertaista, että kun alkuun pääsee niin ohjeesta ei tarvitse enää välittää.

Tämäkin peitto on 7 veljeksestä, nämä langat onkin sitten jo ostettu, kun kukkapeiton jälkeen ei jämiä enää ollut. Sekoittelin värejä ihan mieleni mukaan, vaikka yritinkin vähän tasapainottaa raidoitusta ryhmittelemällä kylmiä ja lämpimiä värejä vierekkäin ja murretumpia sitten väliin. Tämä peitto on melkein yhtä iso kuin kukkapeittokin, mutta huomattavasti helpompi käsitellä, painoa on "vain" 2,1 kg. Peitto tuli lopulta aika nopeasti valmiiksi, helppo kuvio syntyy vauhdilla tv:n ääressä.

Reunaan virkkasin muutamalla värillä samoja isoäidinneliöistä tuttuja ryhmiä, ja reunimmaisessa kerroksessa yhdessä ryhmässä on vähän enemmän silmukoita, tavoittelin simpukkaa, muttei se ihan onnistunut. Peiton teosta olin kyllä sen verran innostunut, että jatkoin heti sen valmistuttua seuraavaan:

Tämä on huomattavasti pienempi ja rauhallisempi. Värit toistuvat samanlaisina ja tavoitteena oli tehdä vähän tummempisävyinen, ehkä vähän syksyisen sävyinen peitto. Tämäkin valmistuu kohta, ja ehkä palaan tämän jälkeen sukkien tekemiseen. Jouluhan lähestyy kovaa vauhtia, joten täytyy niitä sukkiakin taas tehdä varastoon. Muutamat sukat teen varmaankin Hyvän mielen sukat -keräykseen, tarkoitus ja idea on niin hyvä ja tärkeä. Tempauksen blogissa kuvina jo saapuneita sukkia, siellä on jo paljon ihanan värisiä pareja. Jos haluat osallistua hyvän asian puolesta, kannattaa laittaa puikot heilumaan, sillä sukkien pitäisi olla postitettuna viimeistään 4.11.

Kukkakimppusukat

Nämä Nalle-kukkaketo -langasta neulotut sukat valmistuivat jo jokunen päivä sitten. Väri on kesäisen kukkakimpun oloinen ja joku sen niminenkin se mielestäni oli. Ehkä pikkuisen liian pirteä minun makuuni, mutta ihan hauska lopputulos kuitenkin. Kokoa näillä on noin 39.

Kuva on vähän ylivalottunut, nuo väliraidat on oikeasti sellaista hentoa vaaleanvihreän ja valkoisen sekoitusta eikä pelkkää valkoista. Värin vaihtuminen näyttää näkyvän ainakin ylemmässä sukassa muutamassa kohtaa aika rumasti. Ehkä nämä päätyvät mökkituliaisiksi tai muuhun lahjapakettiin.

Viikonloppuna alkoi parin viikon loma, jonka aikana toivottavasti saan afrikankukkapeittoni valmiiksi. Totesin yhdistelemisen pelkältä fiilispohjalta olevan aika hankalaa, joten aloin tehdä uutta peittoa virkkaamalla aina viisitoista palaa pötköön yhteen ja sitten yhdistelemällä niitä pötköjä rinnakkain. Siis niin kuin alkuperäisessä ohjeessa käskettiin... Tänään totesin, että palat eivät riitä kahteen kunnollisen kokoiseen peittoon ja purin sitten sen toisen aloituksen, onneksi ei ollut kovin pitkällä vielä. Purkulangatkin sain uuteen käyttöön, kun sen verran pitkiä pätkiä olin yhteen puhtiin yhdistellyt. Toivon saavani peiton jo tällä viikolla valmiiksi, katsotaan miten käy.

Tänä kesänä en osallistunut yhteenkään tempaukseenkaan, vaikka KyJyyn mukaan lähtöä ihan tosissaan mietinkin. Viimeinen ilmoittautumispäivä kuitenkin hujahti ohi ihan huomaamatta, ja ehkä parempi niin. Viime kesän tempauksista päälle jäänyt neulomisvimma on näkynyt etenkin ylimääräisten sukkien, huivien ja peittojen säilytysongelmana, sillä tilaa meillä ei oikein ole... Täytynee siis yrittää saada joitakin töitä ensin alta pois että voi uusia tehdä varastoon. Vein kirppikselle myös aikamoisen läjän lankaa, jota en ole moneen vuoteen käyttänyt (enkä varmaan siis käytäkään). Osa langoista oli todella todella vanhoja, osan olen ostanut paketeissa joissa jokin lanka miellytti mutta ei ihan kaikki, ja osan olen hamstrannut alennussmyynneistä. Onneksi nuo tuntuivat käyvän erittäin hyvin kaupaksi, mutta toisaalta hintanikin olivat tosi alhaiset. Nyt mahtuvat varastoihin hyvin uudet ja vanhemmatkin aarteet :)

Peitonpaloja yhdistellen

Eilen aloitin afrikkalaisten kukkasten yhdistelemisen peitoksi. Alku oli vähän tuskaisaa, jouduin purkamaan aika paljon kun en heti ihan tajunnut systeemiä. Kun se selkisi, alkoi yhdistely jo sujua paremmin. Suunnitelmana on tehdä kuvan kaltaisia suurempia osia ja sitten yhdistellä ne toisiinsa. Jo tuonkokoisen kappaleen siirtely ja muodon hahmottaminen alkaa olla haasteellista. Tässä siis yhden illan tuotos.

Eilen töissä alkoi oireilla vanha tuttuni, tenniskyynärpää. Johtuneeko sitten virkkaamisesta, sunnuntaisesta reippaasta puutarhanraivausoperaatiosta tai niiden yhdistelmästä... Joka tapauksessa olen muutaman päivän enemmän tai vähemmän ilman oikeaa kättä ja se hieman vaikeuttaa elämää. Taidankin ottaa koiran kainaloon ja suunnata sohvalle lukemaan, puutarhanhoitokin kun kiellettiin.

Ai niin, eilen tuli lopulta kauan kaivattu kutsu kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelman pääsykokeisiin Turkuun. Koe on jo ensi viikolla, mutta onneksi ei tarvitse sen ihmeemmin valmistautua. Niin kovasti toivon että pääsisin sinne opiskelemaan, ala tuntuu (ainakin kirjallisuuteen perehtymisen perusteella) mielenkiintoiselta ja kiinnostavalta.

Vanhoja valmiita ja uusia kukkia

Viimeisestä kunnon postauksesta onkin jo aikaa. Lopulta löysin ajan ja energian valmiiden töiden kuvaamiseen, siitä se lähinnä on kiikastanut. Onhan se kameran esille kaivaminen joskus aika vaativaa...

Tässä viimeinen Kyjy-työni (muistaakseni aloitin sen silloin)... Lopulta sain tämänkin valmiiksi, osansa on varmaan Cloverin hyvällä virkkuukoukulla, jota jaksaa pitää kädessä pidempäänkin. Lankaa tähän meni melkein 2,5 kg ja pelkästään kiinteillä silmukoilla tehdyssä reunassa on 3 tai 4 kerää 7 veljestä. Tästä tuli vähän hassun kokoinen, pitkä ja kapea. En ole mitannut, mutta arvioisin että koko on jotain 220 x 120 cm.

Sitten näitä pienempiä valmistuneita projekteja. Villasukat sillä samalla mallilla, jota olen nyt käyttänyt ainakin kolmissa sukissa. Näitä ei ole vielä prässätty, joten kuvio ei tule esille niin hyvin kuin se voisi tulla. Naisten sukat on kyseessä, aika pitkällä varrella ja kokoa noin 39. 7 veljestä tässäkin lankana.

Valmiina ovat olleet jo jonkin aikaa myös nämä Peippo-sukat, olisiko kevään uusia värejä 7 veljestä Linnut-sarjassa. Värit olivat kerällä kivemmat, mutta sukistakin tuli ihan nätit. Ihan perusmalli, vaikka kokeilin vaihteeksi pieniä puikkoja näihin, 3 mm sukkapuikoilla tuli ihan kivan tasaista ja sileää jälkeä. Käsialani tuppaa välillä vähän löystymään ja pienemmät puikot ovat silloin aikast hyvät.

Ja sitten... Viimeaikojen lanka- ja aikasyöppö, afrikkalaiset kukkaset. Ohje oli myös uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä. Ihanan nopeita tehdä ja vievät lankaa aika mukavasti. Eri kerrokset vievät lankaa eri verran, joten jämälankoja pystyy näihin upottamaan ihan loistavasti. Pienimmätkin nöttöset on käytetty. Oma jämälankavarastoni hupeni siihen pisteeseen, että oli pyydettävä siskolta apua. Joudun varmaan siltikin nöyrtymään ja verottamaan omia kokonaisia keriäni, haluaisin tästä ihan kunnollisen kokoisen peiton. Ja minulla on jonkin verran hyvin marinoitunutta 7 veljestä varastossa, eiköhän sieltä jotain raaski pois käyttää...

Peitto ja tyyny valmiina!

Eilen sain tehtyä isoäidinneliöpeittoon kuuluvan tyynyn valmiiksi ja tänään punnittua ja mitattua molemmat.  Kerrankin ajoissa, kummipojan synttäreihin on vielä melkein kuukausi aikaa... Tässä siis lopputulos.

Peitto on noin 135 cm x 95 cm, reunassa on muutama kerros kiinteitä silmukoita. Tyyny on 40 cm x 40 cm, tai siis ainakin se sisustyyny jonka ostin, oli sen kokoinen. Sisustyynyn päällä on erillinen tyynypäällinen ja siihen päälle virittelin tuon virkatun päällisen. Mukavasti toimii ainakin omasta mielestäni.

Ja koska ulkona paistaa aurinko ja linnut laulavat, on kevään pakko olla jo lähellä. Sen kunniaksi tänään söin aamiaiseksi mämmiä, ja pöydällä on kukkia keväisissä väreissä.

Palasin juuri pihalta siirtämästä valtavaa lumikasaa. Loppuviikosta lumet tulivat katolta alas ja sen seurauksena piha vähän pieneni... Jos olisin kärsivällinen luonne, olisin odottanut viikonlopun yli ja kasa olisi saattanut siirtyä syrjään traktorilla, mutta koska en ole, näin kasassa kuntoilumahdollisuuden. Eilen häärin sen kimpussa yksinään lapion ja kottikärryn kanssa, tänään sain miehen avuksi. Nyt kasasta on jäljellä hyvin pieni osa, sen siirtämisen jätän iltapäivään tai huomiselle. Tai sitten en pääse huomenna sängystä ylös - sekin on hyvin todennäköistä.

Nyt ajattelin valloittaa viimeisen lomapäivän kunniaksi sohvannurkan kirjan ja käsitöiden kanssa... Ihanaa kevätpäivää kaikille lukijoille!

Vielä muutama kyjy

Tältä näyttävät viimeiset kyjyni:

Numero 17, Fifi-huivi mohair-langasta, valmis! Lopputulokseen olen (virheistä huolimatta) tyytyväinen. Vaikka lankaa ei ollut ehkä maailman miellyttävin neuloa, on huivi kuitenkin ihanan pehmoinen ja ilmavan tuntuinen. Painoa tälle ei kertynyt lopulta kuin 160g vaikka onkin ihan kunnon kokoinen. Pahoittelen kuvanlaatua kaikkien kuvien kohdalla, pimeinä iltoina valaistus ei ole paras mahdollinen...

Isoäidinneliöpeitto Puro Batikista, nro 21, valmis! Käytin tähän kaikki omistamani Puro Batik -kerät, yhteensä 400 g edestä. Eipä tämän kanssa voi koolla kerskua, mutta käyhän tuo vaikka vauvalle peitoksi. Päätyy varmaan kirpparille, kunhan joskus olisi aikaa ottaa sieltä pöytä.

Ja sitten vielä tämä yksi, nro 9, keskeneräinen ja pahasti. Aina kun kysyn esim. mieheltäni että joko tätä kehtaisi peitoksi kutsua, saan vastauksen että korkeintaan nenäliinaksi... Lankaa tähän on varattu aika paljon, aineksia on siis suureenkin peittoon. Tämän jätän suosiolla kesken ja koitan ehkä sitten juhannusaatoksi saada sen oikean peiton kokoiseksi... :)

Olin flunssaisena viime viikon kotona, ja senpä takia nuo kaksi ylintä oikeastaan sainkin valmiiksi. Olipahan sohvan pohjalla jotain tekemistä tv:n tuijottelun ja nukkumisen lisäksi. Kyllä se aika voi hidastua joulukuussakin, sen huomasin! Nyt alan onneksi olla jo jaloillani, ja viimeiset pari työpäivää vielä edessä ennen kuin saan linnoittautua lomaksi käsitöiden kanssa kotiin.

Ps. Laskin valmiiden kyjy-töiden langankulutuksen, yhteensä 3490g! Valtava määrä lankaa, hassua miten lanka-arkkuni on edelleen ääriään myöten täynnä...

Kyjy nro 12 lopulta valmis

Kyjyn suurin projekti, dominopeitto, tuli sitten vihdoin tällä viikolla valmiiksi. On sitä koko syksy väännettykin. Tältä koko komeus sitten näyttää:

Virkkasin koko peiton ympäri kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita että sain pääteltyä suuren osan langoista hiukan helpommalla. Virkattu reunus tuntuu myös tukevan painonsa takia aika löysää peittoa. Tässä reuna vielä vähän aaltoilee, peittoa ei ole höyrytetty. Painoa tälle sitten kertyikin 1080g, eli noin 11 Puro-kerää. Mukava tätä oli neuloa, mutta sen verran yksitoikkoista tämän teko oli etten ihan heti rupea toista väsäämään.

Tämän jälkeen kesken on kolme työtä, kaksi isoäidinneliöpeittoa ja kolmiohuivi. Toista peittoa alan kohta kasailemaan, toinen on ihan alkutekijöissään kuten huivikin. Hyvällä tuurilla saan siis 22/24 työtä valmiiksi jouluaattoon mennessä.

Kyjyn aloitukset valmiina

Nyt on siis saatu kaikki Kyjyn aloitukset puikoille. Tässä vielä kuvia niistä töistä, joista en ole aiemmin kuvia laittanut (ainakaan en enää itse postauksista löytänyt). Lista linkkeineen täällä.

Tässä kuvassa sukanvarsia. Ylinnä 7-veljestä Raita-langasta, keskellä Nalle Marjaretkestä ja alinna taas 7-veljestä Raitaa. Alimman sukan teräosa tulee yksivärisenä tuosta tummansinisestä langasta. Tuo alimmainen tulee itse asiassa tämän työn (nro 18) tilalle, aloitin vahingossa yhden liikaa ja pidän tästä enemmän. Haluan pysyä annetuissa rajoissa, jottei keskeneräisten töiden määrä pääse ihan mahdottomaksi... :)

Tässä kuvassa sekalaista seurakuntaa. Vasemmalla Puro Batikista isoäidinneliöitä, tosin en tiedä mitä niistä lopulta kasailen. Peiton varmaankin. Lankaa on yhteensä neljä kerää, kahta eri ruskeankirjavaa. Keskellä on tulossa Rose Mohairista Henkäys-huivi. Tästä ei tosin ole tulossa yhtä henkäyksenomainen kuin ohjeen kuvassa, pitäisi olla ohuempaa lankaa tai paksummat puikot. Joka tapauksessa pidän ohjeen helppoudesta ja alku näyttää lupaavalta. Väri on siis harmaa, vaikka tässä näyttääkin likaisen lilalta. Oikeassa reunassa on Puro-langasta tulossa domino-tekniikalla peitto, hyvin alkutekijöissään kuten näette... Yhteensä tähän peittoon on lankaa varattuna vajaa 1300 g. Lanka-arkkuuni tullee siis kivasti tilaa kun saan tämän valmiiksi :) Tätä on varmasti kiva neuloa, sillä tykkään tekniikasta ja tykkään erityisesti langasta.

Viimeisenä kasa käsienlämmittimien alkuja. Vasemmalla on tulossa Villava-langasta lapaset, kaksinkertaisella langalla neulottuna. Yritän tehdä näistä sopivan kokoiset itselleni, ja toivon että näistä tulee oikein lämpimät ja ihanat lapaset, vaikka talvesta tulisikin kylmä. Keskellä kämmekkään varsi, ohje on Novitan kevät 2011 -numerosta, lanka tico ticoa. Kuvio on helppo ja mielestäni ihan kivannäköinenkin. Ja viimeisenä kuvassa oikealla lapaset, lankana 7-veljestä Raita (jämälankaa). Nämä ovat ensimmäiset lapaseni moneen vuoteen, mutta siihen nähden onnistuivat aika hyvin, ovat ihan tunnistettavissa lapasiksi...

Tällainen satsi siis neulonnassa loppuvuonna. Mukana on aika paljon sukkia, koska ne menevät rutiinilla tv:tä katsoessa, ja valmistuvat nopeasti. Isommat työt saavat toimia haasteina olemattomalle kärsivällisyydelleni ja pitsineulokset tuovat hiukan uuden opettelemista mukaan myös. Tällä paketilla on ihan hauska lähteä heiluttelemaan puikkoja samalla kun harjoittelen oikeana opena oloa. Työt siis alkavat ensi viikolla, ja kyllä vähän jänskättää...

Ai niin, päätin lähteä mukaan SNY-tempaukseen nyt syksyllä, ilmoittautumisaika alkoi tänään.

Isoäidinneliöpeitto

Pitkästä aikaa tartuin virkkuukoukkuun ja kasasin tällaisen peiton.

Peiton koko on noin 120 x 75 cm, lankana käytetty Novitan Oi villasukka (punainen) ja 7-Veljestä (luonnonvalkoinen). Ohjeen isoäidinneliöön saa esim. täältä. Reuna on virkattu luonnonvalkoisella, aaltoilu on tehty vuorottelemalla puolipylvästä, pylvästä ja pitkää pylvästä, välissä on muutama kiinteä silmukka. Reunaan en ole ihan tyytyväinen, se olisi saanut olla vähän näyttävämpi, mutta en löytänyt hyvää ohjetta eikä oma luovuus ihan riittänyt.