Peitto ja tyyny valmiina!

Eilen sain tehtyä isoäidinneliöpeittoon kuuluvan tyynyn valmiiksi ja tänään punnittua ja mitattua molemmat.  Kerrankin ajoissa, kummipojan synttäreihin on vielä melkein kuukausi aikaa... Tässä siis lopputulos.

Peitto on noin 135 cm x 95 cm, reunassa on muutama kerros kiinteitä silmukoita. Tyyny on 40 cm x 40 cm, tai siis ainakin se sisustyyny jonka ostin, oli sen kokoinen. Sisustyynyn päällä on erillinen tyynypäällinen ja siihen päälle virittelin tuon virkatun päällisen. Mukavasti toimii ainakin omasta mielestäni.

Ja koska ulkona paistaa aurinko ja linnut laulavat, on kevään pakko olla jo lähellä. Sen kunniaksi tänään söin aamiaiseksi mämmiä, ja pöydällä on kukkia keväisissä väreissä.

Palasin juuri pihalta siirtämästä valtavaa lumikasaa. Loppuviikosta lumet tulivat katolta alas ja sen seurauksena piha vähän pieneni... Jos olisin kärsivällinen luonne, olisin odottanut viikonlopun yli ja kasa olisi saattanut siirtyä syrjään traktorilla, mutta koska en ole, näin kasassa kuntoilumahdollisuuden. Eilen häärin sen kimpussa yksinään lapion ja kottikärryn kanssa, tänään sain miehen avuksi. Nyt kasasta on jäljellä hyvin pieni osa, sen siirtämisen jätän iltapäivään tai huomiselle. Tai sitten en pääse huomenna sängystä ylös - sekin on hyvin todennäköistä.

Nyt ajattelin valloittaa viimeisen lomapäivän kunniaksi sohvannurkan kirjan ja käsitöiden kanssa... Ihanaa kevätpäivää kaikille lukijoille!

Kevät!

Tässä vähän keväisiä kuvia meidän ympäristöstä.

Kevään merkkejä

Eilisellä matsälenkillä tuli vastaan tällainen otus.

Lunta oli siellä metsän siimeksessä vielä noin puoli metriä, mutta siinä hangella tämä kyy kovin kohmeisesti luikerteli eteenpäin. En ole mikään kyiden ystävä, mutta ehkäpä se kevät sieltä kaikesta huolimatta on tulossa kun nämäkin kaverit koloistaan luikertavat esiin. Koira oli muuten ihan villinä kun kuvia otettiin, ei voinut ymmärtää miksei hän saa mennä leikkimään luikertavan kepin kanssa.

Asunnon vaihtoa

Meillä on parhaillaan hiukan muuttohässäkkää, kun muutetaan tavaroita kolmeen paikkaan (opiskeluasunnosta toiseen, toiselle paikkakunnalle kakkoskotiin ja vielä varastoon). Muuttamisessa on se hyvä puoli, että moni kauan hukassa ollut tavara löytyy, ja toisaalta kaapeista ja laatikoista löytyy myös sellaisia juttuja joita ei muistanut omistavansakaan. Tässä yksi niistä, Linnanmäellä vuonna 2001 teetetty siluetti, taisi olla viimeinen kesä kun tämä siluettitaiteilija oli vielä siellä ennen eläkkeelle lähtöä.

Uudesta opiskeluasunnosta en vielä ehtinyt kuvia ottamaan. Uuden asunnon myötä saan myös opetella kerrostalossa asumista. Olen aikanaan asunut ulkomailla muutamassa kerrostalossa, mutta suomalaisessa sellaisessa en koskaan. Ehkä minulla on jotain ennakko-oletuksia kerrostaloista, koska kuljen rappukäytävässä hyvin hiljaa, yritän olla paukuttamatta hissin tai asunnon ovea ja kuljen lisäksi asunnossa varpaillaan ja koitan elää muutenkin hyvin hissukseen. Tämä kaikki siis samaan aikaan kun naapurit ajavat hissillä ylös ja alas, paukuttelevat sekä hissin että asunnon ovea ja selvittelevät perheriitojaan melko kuuluvaan ääneen. No, toivon että alakerran asukki ei ainakaan minusta kovasti häiriintyisi. :)

Kevät tulee kohisten, vaikkei sitä tästä muutama päivä sitten otetusta kuvasta kyllä uskoisi.

Kevät!

Ehkä on vähän aikaista vielä kuvitella että on kevät, mutta aurinko ainakin jo lämmittää kunnolla ja sulattaa pihan valtavia lumikasoja pikkuhiljaa. Valon määrän lisääntyminen tekee myös mielen paljon iloisemmaksi ja pirteäksi talven pimeiden päivien jälkeen. Lisäksi olen kuullut ainakin kolmen eri lintulajin laulavan, mikä sekin tuo jo keväisen mielen.

Blogin ulkoasu on taas muuttunut, vaikka kovin keväistä taustaa en oikein löytänytkään. Kesäisiä olisi kyllä ollut sekä omissa varastoissa että Bloggerilla. Vaikka narsissi- tai tulppaanikuva olisikin ollut keväisempi, valitsin silti tähän tekstiin orvokkeja edellisvuodelta. Kuva on otettu terassin alta, kukat ovat levinneen aiempien kesien parvekelaatikoista. Nämä ovat sellaisia pieniä hentoja, ei ollenkaan niin suuria ja mahtavia kuin istutetut orvokit. Viime kesänä meillä oli pitkään hieno orvokkipenkki, josta ei tietenkään tullut otettua kuvaa. Toivottavasti tänä vuonna kukat kestävät yhtä komeina.

Lapioin tänään käytävää talon seinän ja lumivallin väliin ja puolimetrisen lumikasan alta lapioon osui myös mustaa, ihanan keväisen tuoksuista maata. Sormet oikein jo syhyävät päästä möyrimään kukkapenkkeihin, vaikka siihen taitaa mennä vielä viikko jos toinenkin.