Pulaa sukista?

Päivitykset senkun vähenevät, vaikka puikot eivät suinkaan ole olleet työttöminä. Kesällä tutkiskelin puikkovalikoimaani ja mietin, että pitäisikö valtavasta sukkapuikkomäärästä yrittää päästä eroon, myydä vaikka kirpparilla tai jotain. Nyt kun kutomuksia on kahdella paikkakunnalla ja sukkavimma on toden teolla alkanut, totean ettei niitä ole ollenkaan liian vähän. Ihanaa kun voi napata käsiinsä juuri sen sukantekeleen, joka sattuu sillä hetkellä miellyttämään. Lankavaihtoehtoja on värin ja paksuuden mukaan laidasta laitaan, paksuudessa Dropsin Fabelista Novitan seiskaveikkaan.

Sukkatulvasta johtuen lisäsin uuden sivun, jossa niitä on myytävänä. Blogissa on joskus ennenkin ollut tällainen sivu, mutta poistin sen lopulta kun ei kukaan sieltä mitään ostanut. Tällä kertaa ulotan markkinoinnin vähän laajemmalle, ja ovathan ne siellä muistissa ainakin itselle, ettei joka kerta tarvitse kaivaa kaikkia sukkia säilöistään että muistasi mitä varastoissa on. Sivulla on sukkien lisäksi muutama huivi ja yksi vauvan peitto, katsotaan tuleeko vielä lisääkin noita muita kuin sukkia.

Tällaiset ovat nyt valmiina, nämä ovat olleet sellainen luentoneule, jota on tikuteltu sopivissa väleissä koulussa. Kun on uudessa opinahjossa niin täytyy vähän varovasti aloittaa, kun ei vielä tunne opettajien tai muiden opiskelijoiden suhtautumista tasaiseen pieneen kilinään. Eipä ole tuntunut ketään haittaavan, ja nyt en ole enää yksin kutimineni, puikkojeni kilinä on saanut seurakseen yhden tai kaksi muutakin kilisijää. Lanka näissä sukissa on Nallea, jos joku ihmettelee väriä, niin muistaakseni tämä on vuosi sitten käsityömessuilta ostettua. Sellaista väriä, mitä en mielestäni ole kaupassa nähnyt. Toisaalta, lankavarastoni tuntien tämä voi ihan yhtä hyvin olla jotain vanhempaa jo kaupasta poistunutta...

Näiden olisi tarkoitus mennä lahjaksi, joten eivät päädy myytäviä-sivulle.

Joulu on muuten jo ihan kohta!

Vesivärikohtaus

Uudessa työssäni olen ihan oikea luokanopettaja ja saan oman luokan. Koska en ole vielä tehnyt näitä töitä paljoakaan, ei kaapeistani löydy sekalaista seurakuntaa erilaista tarpeellista tilpehööriä. Aloitan uudessa työssä maanantaina ja totesin että jotain pientä puuhastelua työhön valmistautuminen vaatii. Minulla ei esimerkiksi ole ollut olemassa niitä hienoja lappusia, jotka joka aamu sinitarrataan liitutauluun kertomaan päivämäärää.

Voisi sanoa että tällä(kin) kerralla vähän karkasi lapasesta tämä askartelu. Ja taas ihan vahingossa. Aluksi tarkoituksena oli ihan vaan tulostaa joitakin lappusia ja kontaktimuovittaa ne, jotta päästään alkuun. Lopputulos kuitenkin oli tämä: 

Ennen tulostamista pohdin, että olisi kauhean kiva tulostaa laput värilliselle paperille. No eihän meillä tietenkään väripaperia ole, ainakaan sellaista jonka meidän tulostin huolisi. Päätin tulostaa ihan vaan valkoiselle ja muovittaa ne. Tylsää.

Muovia kaivaessani löysin epämääräisiä kartongin- ja väripaperin paloja, ja idea kehittyi: liimaanpa lapuille kehykset. Eihän niitä paloja tietenkään ollut tarpeeksi saati että olisivat olleet tarpeeksi suuria isoimpien lappujen taustoille. No, askartelukassia penkoessani käteeni sattuivat hyvin hyvin satunnaisessa käytössä olevat vesivärini. Ne ovat siltä ajalta, kun asuimme ulkomailla ja kävin siellä alakoulua. Sen jälkeen olen käyttänyt niitä ehkä kolmen-neljän vuoden välein.

Nytpähän pääsivät käyttöön, jotkut värit ainakin. Käyttöön pääsivät myös samoilta ajoilta olevat väriliidut, kun tuotekehittelin tuota liikennevalo-lappua. Alkuperäinen ajatus oli tehdä sekin kartongista, mutta kun nyt värittämisen makuun päästiin niin vahaliiduilla ja vesiväreillä se sitten tuli tehtyä. Ja ihan kiva tulikin. Leikkaan sen vielä vähän siistimmäksi ja muovitan. Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen, niin lappujen kuin liikennevalojen kanssa. Näin maalattuina ovat jotenkin paljon kauniimpia kuin pelkälle yksisävyiselle paperille tulostettuina. Sainpahan vähän treeniä kuvikseen, sitä olen aiemmin opettanut alle kymmenen tuntia yhteensä.

Ja tässä vielä lähikuvaa uskollisista vesiväreistäni. Nämä ovat siitä hyvät, että napit alustoineen on irroitettavissa pesua varten ja värivalikoimakin on hyvä. Huolestuneena kuitenkin huomasin, että osa napeista on aika kuluneita enkä tiedä saako näitä enää ollenkaan tai ainakaan Suomesta. Jos siskot olette kuulolla niin voisitte sieltä maailmalta yrittää etsiä näitä nappeja, merkki on Pelikan ja hupenevat värit ovat 130a Blaugrün, 120 Ultramannblau ja 11 Schwarz. Kiitos.

Nyt kun vielä jaksaisin odottaa värien kuivumista ennen kuin pääsen toteuttamaan itseäni kontaktimuovin kanssa. :)