Korttikasa

Vanhemmat, sisko ja serkku kävivät syyslomalla Lapissa, ja pyysin siskoa lähettämään sieltä kortteja. Ja korttejahan sieltä sitten tulikin, kaikkiaan viisi kappaletta:

Eniten tykkään tuosta päällimmäisestä, kivaa vaihtelua noihin peruskortteihin, jotka kyllä ihania nekin. Tässä samalla sai myös seurata postin kulun hauskuutta, kun kaikissa korteissa oli numero. Ensimmäisenä taisi tulla kortti nro 2, sitten nro 1, kortit 3 ja 5 tulivat samana päivänä ja nro 4 viimeisenä. Hyvä posti :)

Messutuliaisia

Osaava Nainen -messuilta Turusta tuli tämmöisiä haalittua:

Kassassa siis Novitan vuoden 2010 kevään ja syksyn lehdet sekä mohair-sekoitelankoja tummanruskeaa, vihreä-valkoista, viininpunaista ja roosaa. Jotain kivaa kun näistä vielä keksisi. :)

Tulipa valmiiksi!

No niin, saatiinhan se tämäkin pari lopulta valmiiksi. Tällä kertaa tulikin pienet naisten tai vähän isommat lasten sukat, koko on sinä 34-36 tietämillä. Lankana näissä Novitan Seitsemän veljestä Oi villasukka punainen ja Seitsemän veljestä tummansininen (väri 170). 

Seuraavaksi yritän väsäillä toisen armeijan pojille lähetettävän parin. Lisää tietoa aiemmasta postauksestani. Käväistiin Ikealla syömässä eilen, ja sieltä sain ihanan idean joulukuusen koristeiksi. Jos aika antaa askartelulle myöden, saattaa niistäkin ilmaantua kuvaa tänne.

Leipomista

Viime aikoina on ollut aika vipellystä ja neulomiset on jääneet vähän vähemmälle huomiolle. Gradun lisäksi aikaa syövät muut kouluhommat ja osa-aikatyöt kaupassa. Viime viikolla intouduttiin kuitenkin leipomaan: mies teki ihania leipiä ja sämpylöitä useampaan otteeseen ja itse tein muutamat muffinsit ja pullaa. Leipominen on ihanaa ja tietenkin vielä ihanampaa on sitten syödä niitä ihania tuotoksia.

Ylemmällä lautasella on kokeiluversio tutusta taikinasta, korvasin puolet vehnäjauhoista kauraleseillä. Maku oli melko samanlainen kuin ennenkin, mutta leseet "rouskuvat" eri tavalla hampaissa vehnäjauhoon tehtyihin verrattuna. Alemmalla lautasella olevat vehnäjauhoihin tehdyt kyllä yllättivät minut tällä kertaa, maku oli paljon parempi ja ulkonäkö "muffinsimaisempi" kuin tavallisesti. Tiedä mistä johtui, ehkä siitä että mies vatkasi taikinan tai siitä että muistelen että meidän vehnäjauhopurkissa oli sekaisin tavallisia ja tavallista hienompia vehnäjauhoja. Mutta hyviä olivat molemmat, osan laitoin pakkaseen pahan päivän varalle :)

Laitan nyt vielä ohjeen tähän, vaikka ihan perusmuffinseja ovatkin:

2 kananmunaa

1 dl sokeria

3/4 dl öljyä

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl perunajauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

1/2 dl maitoa

Vaahdota munat ja sokeri, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet muna-sokerivaahtoon vuorotellen öljyn kanssa. Sekoita maito varovasti taikinaan. Annostele taikina muffinsivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa noin 12-14 minuuttia.

Gradugradugradugradu

Onpahan taas pitkästä aikaa sellainen olo, että kouluhommat kasaantuvat vauhdilla. Tietenkin voisi sanoa, että omapa on vika, mitäs haalit kaikkia ylimääräisiä sivuaineita sun muita. Gradun teko on nyt siinä vaiheessa, että sitä tehdään kolmena-neljänä päivänä viikossa melko intensiivisesti. Onneksi enää ei tehdä niitä hulluja yhdeksän tunnin päiviä pelkästään tietokoneen ääressä istuen, siitä pitää huolen mm. graduparin pian 2 kk vanha tytär. Edellistä tutkimusta vääntäessä kello tahtoi välillä juosta pitkälle iltaan ennen kuin atk-luokan syövereistä pääsi pihalle.

Minusta gradun tekeminen on kuitenkin ollut aika mukavaa puuhaa, vaikka ympäriltä kuuluukin välillä itkua ja hammastenkiristystä kun ihmiset painivat omien tutkimustensa kimpussa. Ehkäpä mukavuuden tunteesta saa kiittää koulutukseen sisältynyttä melkoisen laajaa tutkimuksen tekoon tutustumista, mitä ei aina osannut kyllä ihan hirveästi arvostaa. Ja kyllä sitä välillä vieläkin tulee ihmeteltyä että mitä minä opettajana teen kaikella tällä tutkimuksen tekoon liittyvällä tiedolla.

Kritiikkiseminaari (vertaispalautteen antotilaisuus) sovittiin juuri noin kolmen viikon päähän ja sitä ennen riittää vielä tekemistä. Ehkä tämä melkein-viimeistely-vaihe onkin se kaikkein kuluttavin, kun sitä samaa tekstiä lukee uudelleen ja uudelleen välillä hyvin pieniä muutoksia tehden. Sitten tuleekin joku oivallus, jonka takia tekstiä täytyy vielä muuttaa vähän isommalla kädellä, ja siinä vaiheessa se pilkun viilaus tuntuu tietysti hiukan turhaan tehdyltä työltä. Vaikka toisaalta, onhan se ihan kiva saada työlle pikkuhiljaa lopullinen muoto. Siis sellainen, jossa melkein kaikki osat on samassa tiedostossa eikä toista asiaa tarvitse enää lähteä etsimään jostain muistitikun syvistä syövereistä. Mutta voi että kun odotan jo sitä hetkeä, että saan valmiin gradun käsiini: siis oikean kirjan, jossa on myös minun nimeni kirjoittajan kohdalla.

Tällä hetkellä villasukkaurakka edistyy vähän hitaammin. Yksi pari on kyllä hyvää vauhtia tekeillä, toinen sukka on valmis ja toisessa varsi jo puolivälissä. Puikkojen kanssa kilkuttaminen onkin ihan hyvää vaihtelua sormien lihaksille, jotka varmaan kohta jäykistyvät siihen asentoon missä tietokoneella kirjoitan...

Vaihtelua raitalankoihin

Harvoin sukillani on kohde kun niitä neulon, useimmiten teen ihan huvikseni erikokoisia naisten sukkia ja jakelen niitä sitten ympäriinsä. Viimeisin pari eroaa nyt siis tavallisista sukistani kahdessa kohtaa: ne on neulottu tiettyyn tarkoitukseen ja ne ovat miesten. Sukat eivät ole joululahja miehelleni, vaikka niin voisi kuvitella, vaan oma panokseni sotilaskotiliiton 90-vuotisjuhlakampanjaan, operaatio villasukkaan. Kampanjan ideana on neuloa sukat ensi vuoden varusmiehelle, ne lähetetään sotilaskotiyhdistykseen tai -liittoon, ja ensi vuonna palvelukseen astuvat varusmiehet sitten saavat itselleen omaksi jonkun neulomat (tietysti maanpuolustushenkisen sävyiset) villasukat. Sukkien mukaan pyydetään laittamaan pieni lappu varusmiestä varten.

 

Miesten sukat siis kyseessä, koko siinä 45-46 hujakoilla. Lankana jälleen Novitan Seitsemän veljestä (väri 391), raidoissa Oi Villasukka, farkunsininen. Vihreä lankakerä kului näihin melkein kokonaan, mutta samanväristä lankaa on odottamassa vielä toinen kerä. Tavoitteena on siis neuloa yhteensä ainakin kaksi paria ja lähettää ne sitten kerralla.

Sukkia sohvalta

Hiukan kipeänä oleminen on siitä ihan mukavaa että saa hyvällä omallatunnolla vaan lojua sohvalla, ja koska ei ole liian kipea niin voi hyvin tehdä sukkia valmiiksi. Yleensä neulon lähinnä iltaisin telkun ääressä, mutta tänään olen kyllä neulonut ihan vaan radiota kuunnellen. Tällainen pari tuli tänään valmiiksi.

Nämä ovat yllättäen Novitan Seitsemän veljestä lankaa, lintu-sarjan kyyhky (864). Ensimmäisen sukan loppuosaa neuloessa taisin katsoa CSI Miamia, ja lopussa olin siihen niin keskittynyt että sukan koko venähti noin 40 hujakoille. Näitten perussukkien neulominen meneekin jo sellaisella rutiinilla että ihan hyvin pystyy sarjoja seuraamaan telkusta ellei sitten satu tipauttamaan yhden puikon kaikkia silmukoita tai neulomaan terää liian pitkäksi tai lyhkäseksi jolloin sitten puretaan, nostellaan silmukoita ja keskitytään hetkeksi taas siihen mitä kädet tekee...

Tv-sarjojen avulla laskin myös miten kauan tuollaisen perussukkaparin neulomiseen menee: varteen yksi sarja, kantatilkkuun ja kantapäähän toinen, kiilakavennuksiin ja puolikkaaseen terään noin kolmas ja loppuun sukkaan neljäs. Pari tulee siis noin kahdeksassa tunnissa eli työpäivässä. Olin aika yllättynyt että niinkin nopeasti, ilmeisesti olen jumittunut siihen ekaan sukkaparinin neulomiseen, johon tosiaan meni viikko vaikka mielestäni sitä ihan ahkerasti joka päivä väänsin... Mainittakoon kyllä vielä että olen ihan sikalaiska päättelemään sukat lopuun asti, eli ennen joulua on sitten ohjelmassa kaikkien lahjasukkien kunnollinen päättely. Ehkä se on sitten liian näpräämistä neulomisen jälkeen. :)

No, sitten esimerkki ei-niin-rutinoituneesta neulomisesta. Jouluksi pitäisi kummipojalle neuloa sukat (ylläri ylläri), enkä ole vauvoille tai edes lapsille muistaakseni koskaan neulonut. Novitan sivuilta nappasin Marttojen vauvasukille ohjeen, ja tunnontarkasti sitä noudatin ihan koko ajan, vaikka yleensä ohjeiden noudattamiseni lipsuu viimeistään kolmannessa kohdassa. No, koska ohjeessa oli käytetty ohuempaa lankaa, maltoin neuloa jopa neuletilkun (ensimmäisen lajissaan) ja totesin että neuletiheys on ihan ok vaikka lanka olikin paksumpaa (Novitan Seitsemän veljestä Marttojen juhlavuosiväri sininen (124) ja vihreä (309) [joka myöskin näyttää olevan Marttojen juhlavuosiväri! olenpa nyt kovin Marttahenkinen näitten lankojen kanssa...]) kuin alkuperäisessä ohjeessa käytetty. Harjoittelua visiinkin vielä vähän tarvitaan, sillä lopputulos oli tämä:

Onhan se ihan kiva, mutta ei se kenenkään jalassa pysy. Eikun tuunaamaan ohjetta siis. Ohuempaa lankaa en viitsi mennä ostamaan :)

Messuilua

Sunnuntaipäivän ratoksi päätimme käväistä Turun kirja- ja ruokamessuilla. Käväisy kyllä venahti useampaan tuntiin, mutta kivaa oli. Ruokapuolella oltiin ennen suurinta ruuhka ja siellä tietysti parasta on ne kaikki mahdolliset maistiaiset mitä joka kojussa tarjotaan. Juustoja oli montaa sorttia samoin makkaraa, löytyi myös kasviksia ja herkkuja tietenkin. Sadonkorjuutorilta mukaan tarttui käsintehtyä tummaa suklaata, maistuu ihanalle eikä ollut edes päätähuimaavan kallis niinkuin ne usein tuppaavat olemaan.

Ruokamessuilla oli myös pari onnenpyörä"peliä", joissa muutamalla eurolla aina voitti, toisessa suomalaisia kasviksia ja toisessa kukkia. Kasvispyörästä mukaan tarttui sipulipussi ja puutarhalehti sekä miehelle salaattisipulia ja persiljaa. Toisella kojulla pyöritettiin kukkapuskasta ja sieltä sain mukaan tämän ihanan, pirteänvärisen tulilatvan. Pelin idea oli mielestäni ihan loistava kun jokaisella pyörityksellä voitti jotain, kukkakimppuja olisin voinut viedä kotiin vaikka kuinka monta. Tästä toivottavasti on iloa vähän pidempäänkin.

 

Kirjapuolella oli paljon kaikkea ihanaa, lukutoukka kun olen, mutta itselleni en tällä kertaa ostanut luettavaa. Kummipojalle löytyi pikkulapsille tarkoitettu Raamattu, pahvinen versio jossa käydään koko Raamattu muutamalla aukeamalla näppärästi läpi. Samalta Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kojulta mukaan annettiin muutama pussi Turun kulttuuripääkaupunkivuoden tulppaanisipuleita. Näitä olen oikeastaan jo vähän etsinyt, ja olinkin hiukan onnesta soikeana kun pusseja tyrkytettiin mukaan oikein kaksin kappalein

Seuraavat messut ovat sitten Osaava Nainen -messut lokakuun lopulla.

Loppuviikosta valmistui myös yksi uusi sukkapari, tämä on Novitan Seitsemän veljestä raita -langasta, värinä 897. Kuvasta ei kauhean selkeästi värejä näe, mutta ovat tumma ja vaalea lila sekä hiukan murrettu vaalea ja tumma turkoosi/vihreä. Nämä ovat naisten, noin kokoa 39.