Runokehyksistä lintusukkiin

Syksy on myös alennusmyyntien aikaa, ja olenkin jo aloittanut joululahjojen ostelun (ja tekemisen) esimerkiksi Suomalaisen kirjakaupan alelaareista. Löytyi sieltä myös jotain itselle, sillä olen metsästänyt halpoja sopivan kokoisia ja kivannäköisiä valokuvakehyksiä eräille postikorteilleni. Tällaiset sieltä siis tarttuivat mukaan:

Kortit ovat siis Heli Laaksosen runoja, en enää edes muista mistä niitä haalin monta vuotta sitten. Ovat maanneet kirjahyllyssä muovipussissa kehyksiä odottamassa. Kehysten suhteen olen jotenkin niin pihi, että niiden täytyy olla tosi halpoja ennen kuin ostan. Näitä korttejakin on kokonaisuudessaan seitsemän ja viidet kehykset raaskin tällä kertaa ostaa. Runot ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle ovat Mummuks tahtomine, Aik, Lehm ja koiv, (nimetön) sekä Vinkei yksinäisil naisil. Tykkään näistä runoista ihan hirmuisesti ja mielestäni kortit ovat muutenkin kivan näköisiä, joten ihan alun perinkin suunnittelin nämä seinälle. Harrastan postcrossingia ja sitä myötä kortteja on tullut osteltua lähettämistä varten aika paljon. Nyt tuo harrastus on vähän jäähyllä, ollut jo noin vuoden, mutta aina välillä tulee innostus lähettää ja saada kortteja.

Tässä on uusimmat tekeleeni sukkarintamalla, näistä sukista on tehty profiilikuvani ja taisinpa mainita nämä edellisessä postauksessanikin. Lankana Novitan Seitsemän veljestä linnut -sarjan Punatulkku (861). Tarkoitus oli tehdä naisten sukat, mutta innostuksissani koko venähti noin 42-43 tienoille...

Opiskelusta

Syksy on siis todella tullut ja sen myötä opiskelutkin rullaavat kunnolla käyntiin. Itse en tahdo pysyä tahdissa mukana, opiskeluvuosien varrella on päässyt jotenkin laiskistumaan. Tiedän että esittelytekstissä lukee "melkein valmis luokanopettaja", mutta siitä välittämättä aloitin tänä syksynä kolme (!) uutta sivuainetta - kunnianhimoisena tavoitteena tietenkin saada ne suoritettua loppuun saakka. Psykologian perusopinnot 25 opintopistettä, aikuiskasvatuksen perusopinnot 25 op ja uskontotieteen sivuainepaketti 60 op. Huvittavinta mielestäni on se, että en edes tarvitsisi lisää sivuaineita jotta voisin valmistua, vaaditut opintopisteet ovat kivasti jo kasassa kaikki. Hyvinkin siis mahdollista että vietän yliopistolla vielä muutaman  vuoden...

Osaan jo sanoa, että sekä psykologia että uskontotiede ovat hirmuisen mielenkiintoisia, aikuiskasvatustiede ei vielä ole alkanut, joten siitä en osaa vielä sanoa. Töitä kuitenkin riittää, ja pääosin sitä tenttiinlukemista missä en ole kauhean hyvä. Lukeminen tokii sujuu, mutta se jääkö tekstistä mitään päähän onkin jo ihan eri asia. Olen lisäksi havainnut itsessäni huolestuttavia aikaansaamattomuuden piirteitä jo viime vuoden aikana, joten tenttivastauksista saattaa tulla melkoista tarinointia.

Näiden ylimääräisten aktiviteettien lisäksi joukossa on toki myös hiukan luokanopettajakoulutukseenkin liittyviä juttuja - kuten esimerkiksi pikkujuttu GRADU. Onneksi en tee sitä yksin (muuten valmistumishaaveet voisi siirtää hamaan tulevaisuuteen), mutta ressiä se silti aiheuttaa. Etenkin kun rakas parini muuttaa muualle ja gradun siis on pakko olla valmis loppuvuodesta. Tiukka deadline taitaa kuitenkin olla hyvä asia sillä ilman tiukkaa aikataulua sitä ei tulisi tehtyä (vrt. harjoitteluraportti, jota olen tehnyt reippaan puoli vuotta, kasassa jo 15/20 sivua...)

Mies on tämän viikonlopun pois kotoa, joten päätin saada jotain hyödyllistä aikaiseksi ja lukea vähän tenttiin. Ja sen jälkeen lupauduinkin jo töihin ja sukulaiskierrokselle. Näin hyvin nämä päätökset pitää. Ehkä sentään muutaman sivun saan luettua.

Peittoa pukkaa...

Edellisen peittokokeilun "epäonnistuessa" (ei siis läpäissyt omaa tiukkaa seulaani) päätin etsiä uuden ohjeen ja kokeilla toisenlaisen peiton neulomista. Ohjeen löysin tällä kertaa Novitan sivuilta. Ohje oli tehty Mambo-langalle, mutta sen poistuttua markkinoilta valitsin Tempon, värinä on tumma lila.

Tason neulominen pyöröpuikoilla oli aluksi melko jännittävää, sillä jotenkin vanhoista tavoista on tosi vaikea päästä pois eikä työtä meinaa millään osata kääntää. Onneksi kuitenkin tajusin lopulta tekniikan, ennen kuin peitosta tuli tuubi.

Käytin peittoon kolme kerää Tempo-lankaa, kaksi oli vähän liian vähän ja kolme itseasiassa pikkuisen liikaa. Parhaimman tuloksen olisi varmaan saanut kahdella ja puolella kerällä. Koska olen tosi laiska tekemään mallitilkkuja, peiton koko on jotain muuta kuin ohjeessa on alunperin tarkoitettu. Eihän langat kuitenkaan ole ihan samanlaisia ja omakin käsialani vaihtelee välillä.

Tähän tuotokseen olin kuitenkin ihan tyytyväinen, ja totesin sen ainakin hyvin lämpimäksi.

Uusia ideoita

Vaikka villasukkien neulominen onkin hauskaa, tykkään välillä myös kokeilla jotain muuta, yleensä kuitenkin neulomista. Harmillisen usein kokeilut kuitenkin jäävät keskeneräisinä johonkin laatikonpohjalle kun into tai keskittyminen ei ole riittänyt loppuun asti. Pitkäjännitteisyyteni ei ilmeisesti ole kovinkaan hyvä... Nyt kun lähipiiriin on syntynyt paljon lapsia, päätin ryhdistäytyä ja kokeilla jotain muuta kuin villasukkien tekoa (vaikka vauvan villasukat olisivat olleet ehkä se nopeampi vaihtoehto...). Aikani selailtua löysin Dropsin sivuston, josta löytyi vaikka mitä kaikkea ihanaa. Osa oli tietenkin itselleni liian haastavia, mutta joukossa oli myös niitä todella helppoja malleja, joita yleensä metsästän.

Tuolta sivustolta nappasin vauvan peitteen ohjeen ja kokeilin sitä. Mallissa neulotaan neljä raidallista kaistaletta, jotka sitten virkataan lopuksi yhteen. Ihan samanlaisia värejä en varastoistani löytänyt, mutta mielestäni sain kuitenkin ne sopimaan ihan hyvin yhteen.

Peitto näytti ihan hyvältä siihen asti kunnes virkkasin kaistaleet yhteen. Oikea puoli on ihan siisti ja kivannäköinen, mutta nurjalla virkattu sauma on ruma ja koholla, vaikka purin ja virkkasin saumoja moneen otteeseen. Tämä tekele taitaakin siis jäädä omaan käyttöön...