Peitonpaloja yhdistellen

Eilen aloitin afrikkalaisten kukkasten yhdistelemisen peitoksi. Alku oli vähän tuskaisaa, jouduin purkamaan aika paljon kun en heti ihan tajunnut systeemiä. Kun se selkisi, alkoi yhdistely jo sujua paremmin. Suunnitelmana on tehdä kuvan kaltaisia suurempia osia ja sitten yhdistellä ne toisiinsa. Jo tuonkokoisen kappaleen siirtely ja muodon hahmottaminen alkaa olla haasteellista. Tässä siis yhden illan tuotos.

Eilen töissä alkoi oireilla vanha tuttuni, tenniskyynärpää. Johtuneeko sitten virkkaamisesta, sunnuntaisesta reippaasta puutarhanraivausoperaatiosta tai niiden yhdistelmästä... Joka tapauksessa olen muutaman päivän enemmän tai vähemmän ilman oikeaa kättä ja se hieman vaikeuttaa elämää. Taidankin ottaa koiran kainaloon ja suunnata sohvalle lukemaan, puutarhanhoitokin kun kiellettiin.

Ai niin, eilen tuli lopulta kauan kaivattu kutsu kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelman pääsykokeisiin Turkuun. Koe on jo ensi viikolla, mutta onneksi ei tarvitse sen ihmeemmin valmistautua. Niin kovasti toivon että pääsisin sinne opiskelemaan, ala tuntuu (ainakin kirjallisuuteen perehtymisen perusteella) mielenkiintoiselta ja kiinnostavalta.

Sukkia ja kirjapino

Tällä viikolla on tullut neulottua, tässä taas kahdet valmiit sukat.

Nämä ovat Nalle kukkakedosta, värinä kirsikkapuu. Ihan tavalliset sukat, koko noin 40. Näiden jälkeen halusin kokeilla pitkästä aikaa pitsikuviota sukkiin, allaolevat on tehty jollain vanhan Novita-lehden ohjeella, josta minulla oli kopio. Lankana 7-veljestä, ihanan pirteä keltainen.

Alla samat sukat omissa koivissani, näkyy kuvio selkeämmin. Näitä oli ihan hauska tehdä, kuvio oli helppo ja sen oppi äkkiä ulkoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koko pitsiosuus olisi ihan virheetön...

Olen viime viikot pohtinut seuraavaa opiskelupaikkaa (tai olen siis miettinyt sitä jo syksystä asti, nyt vasta yhteishaun lähestyessä enemmän), ja tämän hetkisen olotilan mukaan haen syksyllä alkaviin kirjasto- ja tietopalvelualan ammattikorkeakoulutasoisiin koulutuksiin ja muutamaan yliopistoon informaatiotutkimuksen koulutusohjelmaan. Ajattelin, että alasta voisi olla hyvä ottaa selvää lukaisemalla muutama kirja, ja suuntasin siis kirjastoon. Kotiin saavuin tällaisen kirjapinon kanssa... Ja vain päällimmäinen noista on pääsykoekirja. :)

Kun hain edellisen kerran opiskelemaan, oli kirjasto- ja tietopalveluala yksi vaihtoehdoista. Tosin en päässyt silloin edes pääsykokeeseen ja asia jäi hautumaan. Siinä välissä kävin luokanopettajakoulutuksen, ja nyt ensimmäistä vuotta varsinaisia opettajantöitä tehdessäni olen saanut vahvistuksen sille epäilylle, ettei luokanopettajana oleminen ole minun heiniäni. Katsotaan olisiko minusta kirjastotädiksi, vai jäänkö vain kaupantädiksi. Tai keksinkö jotain ihan muuta. 

Paperitulva

Suurehkossa eteisessämme on nykyään hyvin hankala pukea kenkiä jalkaan tai saada takkia naulaan/naulasta, koiran remmin löytymisestä puhumattakaan. Vessan ovi ei aukea kunnolla ja eteisen ovesta kulkiessa saa tosissaan vetää vatsaa sisään. Kyllä, meillä muutetaan. Olemme nyt siinä vaiheessa, kun vanha Turun kaupunkikotimme on melkein tyhjä ja maaseutukotimme sitten vuorostaan pursuaa tavaraa. Onneksi uusi Turun kaupunkikoti sentään on avara, tilava ja ylimääräisestä tavarasta vapaa.

Olemme molemmat mieheni kanssa sellaisia hamstereita, tavaraa on hyvin vaikea heittää pois mutta sitä on kyllä helppo haalia. Ja koska olemme jo jonkin aikaa asuneet kahta kotia eri paikkakunnilla, on monia esim. keittiötavaroita kertynyt pitkälti yli oman tarpeen. Myös pyyheliinahylly natisee liitoksistaan. Tämän muuton myötä tavarasta on nyt kuitenkin ihan pakko hankkiutua myös eroon. Sen projektin aloitin tänään.

Hamstraamisen ohella olen ihan kamala arkistoija. Viiden vuoden opiskeluajalta mappeja on kertynyt monta, useimmissa niissä sellaista mitä en tosiaan enää tarvitse. Olen siis säilyttänyt KAIKKI luentomuistiinpanot, harjoitustyöt, PowerPoint-diatulosteet yms. Gradun luonnoksiin en enää (ihme kyllä) törmännyt, mutta kahden vuoden takaisia proseminaariluonnoksia kyllä löytyi. Tavoitteenani oli siis heittää kaikki ylimääräinen paperi pois, ja aloitustilanteessa edessäni oli melkoinen kasa melko täyteen ahdettuja mappeja.

Ensimmäisinä opiskeluvuosina kopiokone oli ahkerassa käytössä, kun tenttejä oli paljon ja kirjoja saatavilla vähän. Ja melkein jokainen kirja siis kopioitiin. Näitä kopioita nyt heittelin pois, osan toki säilytin. Lähtöpassit saivat myös ne kaikki luentomuistiinpanot, harjoitustyöt yms. tuotokset joihin ei ole enää mitään halua  tai tarvetta palata. Säilytin ainoastaan opettajan työn kannalta olennaista opetusmateriaalia, ohjeita ja ideoita eri aineisiin. Samalla tulin pohtineeksi kaiken tiedon haalimisen tarkoituksenmukaisuutta, luentomuistiinpanoja kun en ole tarvinnut enkä varmasti tarvitsekaan kyseisen kurssin tentin jälkeen. Vanha kysymys siitä, opiskellaanko vain koetta/tenttiä vai elämää varten tuntui näissä turhissa papereissa saavan melko selkeän vastauksen. Pieni sääli myös heräsi niitä opettajia kohtaan, jotka näkevät paljon vaivaa materiaalin keräämiseen ja tekemiseen jokaiselle kurssille.

Tämä oli sitten lopputulos monen tunnin ankaran karsinnan jälkeen. Etualalla niitä kopioituja kirjoja, joista katson ehkä voivani vielä hyötyä, niiden takana pusseissa paperinkeräykseen menevät paperit ja lopulta, neljä täyttä mappia opetusmateriaalia ja -ideoita sekä yksi mapillinen kuoronuotteja. Kierrätykseen menevä paperipino on yhtä korkea kuin säilytettävien paperien pino! Tyhjiä mappeja kertyi kahdeksan. Väljempi elämä, täältä tullaan!

Opiskelusta

Syksy on siis todella tullut ja sen myötä opiskelutkin rullaavat kunnolla käyntiin. Itse en tahdo pysyä tahdissa mukana, opiskeluvuosien varrella on päässyt jotenkin laiskistumaan. Tiedän että esittelytekstissä lukee "melkein valmis luokanopettaja", mutta siitä välittämättä aloitin tänä syksynä kolme (!) uutta sivuainetta - kunnianhimoisena tavoitteena tietenkin saada ne suoritettua loppuun saakka. Psykologian perusopinnot 25 opintopistettä, aikuiskasvatuksen perusopinnot 25 op ja uskontotieteen sivuainepaketti 60 op. Huvittavinta mielestäni on se, että en edes tarvitsisi lisää sivuaineita jotta voisin valmistua, vaaditut opintopisteet ovat kivasti jo kasassa kaikki. Hyvinkin siis mahdollista että vietän yliopistolla vielä muutaman  vuoden...

Osaan jo sanoa, että sekä psykologia että uskontotiede ovat hirmuisen mielenkiintoisia, aikuiskasvatustiede ei vielä ole alkanut, joten siitä en osaa vielä sanoa. Töitä kuitenkin riittää, ja pääosin sitä tenttiinlukemista missä en ole kauhean hyvä. Lukeminen tokii sujuu, mutta se jääkö tekstistä mitään päähän onkin jo ihan eri asia. Olen lisäksi havainnut itsessäni huolestuttavia aikaansaamattomuuden piirteitä jo viime vuoden aikana, joten tenttivastauksista saattaa tulla melkoista tarinointia.

Näiden ylimääräisten aktiviteettien lisäksi joukossa on toki myös hiukan luokanopettajakoulutukseenkin liittyviä juttuja - kuten esimerkiksi pikkujuttu GRADU. Onneksi en tee sitä yksin (muuten valmistumishaaveet voisi siirtää hamaan tulevaisuuteen), mutta ressiä se silti aiheuttaa. Etenkin kun rakas parini muuttaa muualle ja gradun siis on pakko olla valmis loppuvuodesta. Tiukka deadline taitaa kuitenkin olla hyvä asia sillä ilman tiukkaa aikataulua sitä ei tulisi tehtyä (vrt. harjoitteluraportti, jota olen tehnyt reippaan puoli vuotta, kasassa jo 15/20 sivua...)

Mies on tämän viikonlopun pois kotoa, joten päätin saada jotain hyödyllistä aikaiseksi ja lukea vähän tenttiin. Ja sen jälkeen lupauduinkin jo töihin ja sukulaiskierrokselle. Näin hyvin nämä päätökset pitää. Ehkä sentään muutaman sivun saan luettua.