Paperitulva

Suurehkossa eteisessämme on nykyään hyvin hankala pukea kenkiä jalkaan tai saada takkia naulaan/naulasta, koiran remmin löytymisestä puhumattakaan. Vessan ovi ei aukea kunnolla ja eteisen ovesta kulkiessa saa tosissaan vetää vatsaa sisään. Kyllä, meillä muutetaan. Olemme nyt siinä vaiheessa, kun vanha Turun kaupunkikotimme on melkein tyhjä ja maaseutukotimme sitten vuorostaan pursuaa tavaraa. Onneksi uusi Turun kaupunkikoti sentään on avara, tilava ja ylimääräisestä tavarasta vapaa.

Olemme molemmat mieheni kanssa sellaisia hamstereita, tavaraa on hyvin vaikea heittää pois mutta sitä on kyllä helppo haalia. Ja koska olemme jo jonkin aikaa asuneet kahta kotia eri paikkakunnilla, on monia esim. keittiötavaroita kertynyt pitkälti yli oman tarpeen. Myös pyyheliinahylly natisee liitoksistaan. Tämän muuton myötä tavarasta on nyt kuitenkin ihan pakko hankkiutua myös eroon. Sen projektin aloitin tänään.

Hamstraamisen ohella olen ihan kamala arkistoija. Viiden vuoden opiskeluajalta mappeja on kertynyt monta, useimmissa niissä sellaista mitä en tosiaan enää tarvitse. Olen siis säilyttänyt KAIKKI luentomuistiinpanot, harjoitustyöt, PowerPoint-diatulosteet yms. Gradun luonnoksiin en enää (ihme kyllä) törmännyt, mutta kahden vuoden takaisia proseminaariluonnoksia kyllä löytyi. Tavoitteenani oli siis heittää kaikki ylimääräinen paperi pois, ja aloitustilanteessa edessäni oli melkoinen kasa melko täyteen ahdettuja mappeja.

Ensimmäisinä opiskeluvuosina kopiokone oli ahkerassa käytössä, kun tenttejä oli paljon ja kirjoja saatavilla vähän. Ja melkein jokainen kirja siis kopioitiin. Näitä kopioita nyt heittelin pois, osan toki säilytin. Lähtöpassit saivat myös ne kaikki luentomuistiinpanot, harjoitustyöt yms. tuotokset joihin ei ole enää mitään halua  tai tarvetta palata. Säilytin ainoastaan opettajan työn kannalta olennaista opetusmateriaalia, ohjeita ja ideoita eri aineisiin. Samalla tulin pohtineeksi kaiken tiedon haalimisen tarkoituksenmukaisuutta, luentomuistiinpanoja kun en ole tarvinnut enkä varmasti tarvitsekaan kyseisen kurssin tentin jälkeen. Vanha kysymys siitä, opiskellaanko vain koetta/tenttiä vai elämää varten tuntui näissä turhissa papereissa saavan melko selkeän vastauksen. Pieni sääli myös heräsi niitä opettajia kohtaan, jotka näkevät paljon vaivaa materiaalin keräämiseen ja tekemiseen jokaiselle kurssille.

Tämä oli sitten lopputulos monen tunnin ankaran karsinnan jälkeen. Etualalla niitä kopioituja kirjoja, joista katson ehkä voivani vielä hyötyä, niiden takana pusseissa paperinkeräykseen menevät paperit ja lopulta, neljä täyttä mappia opetusmateriaalia ja -ideoita sekä yksi mapillinen kuoronuotteja. Kierrätykseen menevä paperipino on yhtä korkea kuin säilytettävien paperien pino! Tyhjiä mappeja kertyi kahdeksan. Väljempi elämä, täältä tullaan!