Uudesta asunnosta

Asunnon vaihtamisen myötä olen saanut kaivaa kumihanskat jälleen esiin keittiössä. Voisi kuvitella että meillä on todella likaisia tiskejä jos niihin hanskat tarvitaan, mutta ei sentään. Tiskaaminen ilman hanskoja tekee jo valmiiksi kuiville käsille pahaa, enkä viitsisi kuluttaa loppuiltaa vain käsiä rasvaten. Hanskojen kanssa saan myös pestyä tiskit kuumemmalla vedellä. Kokonaisen suuren keittiön (kaksi tiskiallasta ja tiskikone) muuttuminen pieneksi yhden tiskialtaan keittokomeroksi ilman tiskipöytää aiheuttaa kieltämättä vähän päänvaivaa tuon tiskauksen suhteen. Astiat on pestävä tai ainakin huuhdeltava hyvin epäekologisesti juoksevan veden alla, kun tilaa ei ole. Ensimmäisessä asunnossa käytin huuhteluun pesuvatia, mutta silloin keittiössä olikin laskutilaa altaan vieressä.

Kaikesta totuttelusta huolimatta olen ihan ihastunut tähän pieneen pesääni. Koska asuminen täällä on hyvin väliaikaista, ei täällä ole pöytää ja sänkyä kummempia huonekaluja - painavan sohvan raahaaminen kahdeksanteen kerrokseen olisi tuntunut silkalta hulluudelta, kun puolen vuoden päästä sen olisi saanut raahata alas takaisin. Vaikka asunto on pieni, huonekalujen vähyydestä johtuen täällä on mielestäni paljon tilaa, avaruutta ja valoisuutta. Ja muuten melko ahtaasti asumaan tottuneelle tämä onkin ihan luksusta.

Toivoa kevään tulosta näyttäisi sittenkin olevan, ja keväällä innostun aina ostamaan kukkia. Näitä st. paulioita ostin kaksi, olivat mielestäni niin söpön värisiä. Taitaa tuo punainen olla muutenkin aika hallitseva väri täällä, verhot ja pöytäliina ainakin viittaisivat siihen... Suojaruukku on aikanaan Ikeasta ostettu, olisi saanut olla hiukan pienempi tälle pikkukukalle. Taustalla ikkunalaudalla kynttilä lasipurkissa on saatu muutama vuosi sitten ystävältä synttärilahjaksi - lasipurkin hiekka oli sopivasti sävy sävyyn pöytäliinan kanssa. Pöytäliinan olen ostanut joiltain käsityömessuilta, ja pidän siitä kovasti.

Olen ehkä maailman huonoin ihminen sisustamaan, mutta pidän silti kauniista kodeista. Harvoin olen omaa kotiani kuitenkaan saanut kovin kauniiksi. Huoneeni yhdelle seinälle ripustin vanhan tauluni edellisen asukkaan koukkuun ja sen alle löysi vahingossa tämä Ikean (kaikkein edullisin) tuoli. Yksinkertaisuudessaan tämä on minusta aika kaunista, vaikka ei se tässä kuvassa kyllä niin hienolta näytä.

Vanhasta puutalosta kerrostaloon muuttaneena luulin päässeeni eroon niistä öistä, joina kova tuuli valvottaa. Vielä mitä - täällä tosin tuuli ei kolisuta uuninluukkuja tai ujella ikkunanraoista, mutta sitäkin pelottavammalta kuulostaa kun talon kattopellit kolisevat tuulessa. Inhottava ääni tulee myös isojen ikkunalasien natinasta ja napsumisesta kun tuuli osuu niihin. Öisiä herättäjiä ovat tuulen lisäksi hissin kolina ja lehden kolahtaminen postiluukusta. Ensimmäisenä yönä olin ihan varma, että joku yrittää murtautua sisään kun lehti tuli. Viime yönä (neljäs yö) sain jo nukuttua, en tiedä johtuuko sitten väsymyksestä vai tottumuksesta. :)