Vanhoja valmiita ja uusia kukkia

Viimeisestä kunnon postauksesta onkin jo aikaa. Lopulta löysin ajan ja energian valmiiden töiden kuvaamiseen, siitä se lähinnä on kiikastanut. Onhan se kameran esille kaivaminen joskus aika vaativaa...

Tässä viimeinen Kyjy-työni (muistaakseni aloitin sen silloin)... Lopulta sain tämänkin valmiiksi, osansa on varmaan Cloverin hyvällä virkkuukoukulla, jota jaksaa pitää kädessä pidempäänkin. Lankaa tähän meni melkein 2,5 kg ja pelkästään kiinteillä silmukoilla tehdyssä reunassa on 3 tai 4 kerää 7 veljestä. Tästä tuli vähän hassun kokoinen, pitkä ja kapea. En ole mitannut, mutta arvioisin että koko on jotain 220 x 120 cm.

Sitten näitä pienempiä valmistuneita projekteja. Villasukat sillä samalla mallilla, jota olen nyt käyttänyt ainakin kolmissa sukissa. Näitä ei ole vielä prässätty, joten kuvio ei tule esille niin hyvin kuin se voisi tulla. Naisten sukat on kyseessä, aika pitkällä varrella ja kokoa noin 39. 7 veljestä tässäkin lankana.

Valmiina ovat olleet jo jonkin aikaa myös nämä Peippo-sukat, olisiko kevään uusia värejä 7 veljestä Linnut-sarjassa. Värit olivat kerällä kivemmat, mutta sukistakin tuli ihan nätit. Ihan perusmalli, vaikka kokeilin vaihteeksi pieniä puikkoja näihin, 3 mm sukkapuikoilla tuli ihan kivan tasaista ja sileää jälkeä. Käsialani tuppaa välillä vähän löystymään ja pienemmät puikot ovat silloin aikast hyvät.

Ja sitten... Viimeaikojen lanka- ja aikasyöppö, afrikkalaiset kukkaset. Ohje oli myös uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä. Ihanan nopeita tehdä ja vievät lankaa aika mukavasti. Eri kerrokset vievät lankaa eri verran, joten jämälankoja pystyy näihin upottamaan ihan loistavasti. Pienimmätkin nöttöset on käytetty. Oma jämälankavarastoni hupeni siihen pisteeseen, että oli pyydettävä siskolta apua. Joudun varmaan siltikin nöyrtymään ja verottamaan omia kokonaisia keriäni, haluaisin tästä ihan kunnollisen kokoisen peiton. Ja minulla on jonkin verran hyvin marinoitunutta 7 veljestä varastossa, eiköhän sieltä jotain raaski pois käyttää...

Peitto ja tyyny valmiina!

Eilen sain tehtyä isoäidinneliöpeittoon kuuluvan tyynyn valmiiksi ja tänään punnittua ja mitattua molemmat.  Kerrankin ajoissa, kummipojan synttäreihin on vielä melkein kuukausi aikaa... Tässä siis lopputulos.

Peitto on noin 135 cm x 95 cm, reunassa on muutama kerros kiinteitä silmukoita. Tyyny on 40 cm x 40 cm, tai siis ainakin se sisustyyny jonka ostin, oli sen kokoinen. Sisustyynyn päällä on erillinen tyynypäällinen ja siihen päälle virittelin tuon virkatun päällisen. Mukavasti toimii ainakin omasta mielestäni.

Ja koska ulkona paistaa aurinko ja linnut laulavat, on kevään pakko olla jo lähellä. Sen kunniaksi tänään söin aamiaiseksi mämmiä, ja pöydällä on kukkia keväisissä väreissä.

Palasin juuri pihalta siirtämästä valtavaa lumikasaa. Loppuviikosta lumet tulivat katolta alas ja sen seurauksena piha vähän pieneni... Jos olisin kärsivällinen luonne, olisin odottanut viikonlopun yli ja kasa olisi saattanut siirtyä syrjään traktorilla, mutta koska en ole, näin kasassa kuntoilumahdollisuuden. Eilen häärin sen kimpussa yksinään lapion ja kottikärryn kanssa, tänään sain miehen avuksi. Nyt kasasta on jäljellä hyvin pieni osa, sen siirtämisen jätän iltapäivään tai huomiselle. Tai sitten en pääse huomenna sängystä ylös - sekin on hyvin todennäköistä.

Nyt ajattelin valloittaa viimeisen lomapäivän kunniaksi sohvannurkan kirjan ja käsitöiden kanssa... Ihanaa kevätpäivää kaikille lukijoille!

Möbius

Möbius-kauluri/huivi tuli tänään valmiiksi, tältä se näyttää:

Kuvaaminen on edelleen haastavaa, etenkin kun ei ole kunnon mallia. Koiranketale ei ymmärrä poseerauksen päälle, jokainen kuva on niin tärähtänyt tai muuten vaan outo ettei niitä viitsi näytellä. Huivi on leveydeltään 25 cm ja ympärysmitaltaan noin 110 cm, joten se on aika kapea ja pitkä. Parhaiten tämä toimiikin kaksi kertaa kaulan ympäri kierrettynä tuubihuivina. Maaseudun Tulevaisuuden tammikuun Kantri-liitteessä on tämän ohje ja muutama kuvallinen vinkki siitä, miten tätä voisi käyttää. Omastani tuli kuitenkin sen verran lötkö ja pitkä ettei vinkit tällä toimi. Seuraavan teen joko pienemmillä puikoilla tai vähemmillä aloitussilmukoilla, tai molemmilla. Mukava tätä oli kuitenkin tehdä, sai vaan neuloa eteenpäin ilman sen ihmeempää miettimistä kun alkuun pääsi. Nopea ja helppo välityö.

Tässä väliaikatietoja varsinaisesta projektistani, kummipojan synttäripeitosta:

57 palaa on jo valmiina, niistä 30 ommeltuna toisiinsa kiinni. Kun saan seuraavan 30 kpl valmiiksi, höyrytän palat ja ompelen ne vaakasuunnassa kiinni edellisiin. Pystysaumat ompelen sitten ihan lopuksi. Päädyin tällä kertaa yhdistämään nämä ompelemalla, jotta mahdollinen palojen vaihto olisi sitten aikanaan helpompaa. Siis eihän minun tekemä peitto rikki mene :) mutta jos vaikka joku hiiri joskus jostain nakertaa... Värikäs peitosta ainkin tulee, ja noita paloja on tosi kiva tehdä kun värit on niin herkullisia.

Hiukan jännempi neule

Tänään tuli Maaseudun tulevaisuuden Kantri-liite ja siinä mielenkiintoinen neuleohje huiviin, jonka idea on sama kuin Möbiuksen nauhassa. Möbiuksen nauha saadaan vaikka paperisuikaleesta kiertämällä sitä hiukan ja liimaamalla päät yhteen. Nauhassa on vain yksi pinta, eli jos siihen paperisuikaleeseen alkaa piirtää viivaa, se palaa lopulta aloituskohtaan kynää nostamatta. 

Ohje oli yksinkertaisesti kirjoitettu ja valokuvat oli apuna, mutta kokeilematta en ihan saanut järkeiltyä miten se toimii. Onneksi puikkopussista löytyi kerrankin oikeankokoiset ja pituiset pyöröpuikot, sillä pakkohan sitä oli itse kokeilla. Ja sujuihan se, muutamasta oudosta kömmähdyksestä huolimatta. Tässä tekele poseeraa peitontilkkujen kanssa, peitto ei kovin nopeasti etene, työt haittaa harrastuksia...

Alemmasta kuvasta tarkkasilmäinen näkee miten neule kiertyy. Aloituskerroksen molemmille puolille siis neulotaan, valmiissa huivissa aloituskohta näkyy saumantapaisena. Näissä kuvissa tekele näyttää vielä enemmänkin kaulurinalulta mutta katsotaan mitä siitä muotoutuu.

Tänään kolahti postilaatikkoon uusi Kotivinkki, ja sieltä mahdollisuus päästä katsomaan Sotahevonen-elokuvan ennakkonäytöstä. Elokuva kuulosti mielenkiintoiselta ja ehdin saamaan sinne maksuttomat liputkin! Pientä piristystä arkiseen puurtamiseen tiedossa helmikuussa. :)

Uutta lankaa ja projektia

Uusia lankoja piti tietysti vähän ostella, tässä vielä täydet kerälliset uutuusvärejä:

Tämä hyllyssä niin herkulliselta näyttänyt raitalanka pääsi jo sukiksi, mutta olin vähän pettynyt lopputulokseen. Kerässä värit tuntuivat sointuvan toisiinsa kauniimmin, väritys oli ihan kuin trio-jätskistä: suklaata, mansikkaa ja vaniljaa. Luulen että olisin tykännyt väreistä enemmän jos harmaa ja kirkkaampi vaaleanpunainen olisi jätetty pois. Ihan kivat ne nyt kuitenkin ovat, päätynevät myytävien pinoon.

Viikonloppuna kävimme nimpparikaakaolla isovanhemmilla, ja mamma näytti tekemäänsä isoäidinneliöpeittoa. Siinä oli käytetty ihania kirkkaita värejä ja viimeiset kerrokset oli tehty tummansinisellä. Siitä se ajatus sitten lähti, ja nyt on tekeillä peitto kummipojan 2-vuotissynttärilahjaksi. Aikaa kaksi kuukautta. Nyt on kasassa jo kahdeksan palaa, ja aika herkullisen näköisiä mielestäni ovat. Pahoittelen kuvanlaatua, kaikissa paloissa on ulommaisena kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita tummansinisellä, ei oikein kuvasta näy. Lankoina kaikenkirjavat noin 7-veljeksen paksuiset villasekoitelankojen jämät. 

Kädet ovat kyllä koetuksella a) talvi-ilman, b) virkkaamisen ja c) kitaransoiton harjoittelun takia. Tälläkin hetkellä vasemman käden sormenpäät aristavat kovasti, toivon että niihin kasvaisi nopeasti se kova "norsunnahka". Koulun musiikintuntien pito lankesi tammikuusta alkaen minulle ja se edellyttää hatarien kitaransoittotaitojen esiin houkuttelua. Nyt vielä peiton palojen kimppuun että on sitten molempia käsiä kiusattu yhtälailla. :)

Sukkapariskunta nro 2

Tässä toinen sukkapariskunta Jussi-langoista, käänteisillä väreillä kuin tässä parissa.

Naisten sukat kokoa 38, miesten 42. Raidat ovat oikeasti kummissakin sukissa samanlevyiset (3 silmukkaa) mutta punaisissa sukissa näyttävät leveämmiltä. Hassua.  :)

Nyt kun nämä parit on alta pois keskityn kyjystä kesken jääneeseen isoäidinneliöpeittoon (ainakin hetkeksi, kunnes keksin taas jotain kivempaa). Innostus neliöihin löytyy Sirpan blogista, jossa hän antoi vinkkejä peiton tekoon. Oma valaistumiseni koski kerrosten värinvaihtoa ja niitä miljoonia langanpäitä, joita omalla kummallisella tekniikalla syntyi. Nyt kun saan nuo langanpätkät heti pois päiväjärjestyksestä niin lappuja on mukavampi tehdä ja lisäksi näin se on jotenkin paljon nopeampaa kuin omalla ihmetekniikallani, jota käsityönopettajat varmaan olisivat katsoneet aika kieroon. Kiitos siis Pirjolle, luikahdanpa tästä sohvalle virkkuukoukun seuraan.