Ensimmäiset Kyjy-aloitukset

 Eilen tehtailin ensimmäiset Kyjyn aloitukset. Istuin koko päivän terassilla ja vaihdoin työtä mielen mukaan.

Vasemmassa reunassa on tulossa naisten sukat Dropsin Fabel-langasta, ylimpänä pitsisukat 7-veljeksestä, vihreä lanka on Rose Mohairia, siitä tulossa kolmiohuivi. Alimpana on Nalle-langasta tulossa lasten sukat. Ja oikeassa reunassa elämäni ensimmäinen pitsiliina, ikivanhasta ohjeesta. Olen aika ylpeä itsestäni, sillä eilen en havainnut kun vasta yhden virheen koko liinassa. Tietysti ohje on aika helppo mutta silti...

Tänään olisi tarkoitus saada tuo liina valmiiksi, siitä puuttuu enää yksi kerros joten se on aika pieni. Suunnitelmissa on myös aloittaa lapaset ja sen jälkeen jatkaa Kyhäilyjä. Puikkovarasto hupenee uhkaavasti joten jotain olisi piakkoin saatava valmiiksi, tai sitten suurin osa Kyjy-töistä tehdään virkkuukoukulla.

Meillä on nyt hellepäivät, ja koira tuntuu nauttivan niistä myös. Luulisi että tuolla turkilla olisi aika kuuma, mutta sinnikkäästi se vaan eilenkin halusi keskelle pihaa aurinkoon makaamaan. Outo otus.

Asunnon vaihtoa

Meillä on parhaillaan hiukan muuttohässäkkää, kun muutetaan tavaroita kolmeen paikkaan (opiskeluasunnosta toiseen, toiselle paikkakunnalle kakkoskotiin ja vielä varastoon). Muuttamisessa on se hyvä puoli, että moni kauan hukassa ollut tavara löytyy, ja toisaalta kaapeista ja laatikoista löytyy myös sellaisia juttuja joita ei muistanut omistavansakaan. Tässä yksi niistä, Linnanmäellä vuonna 2001 teetetty siluetti, taisi olla viimeinen kesä kun tämä siluettitaiteilija oli vielä siellä ennen eläkkeelle lähtöä.

Uudesta opiskeluasunnosta en vielä ehtinyt kuvia ottamaan. Uuden asunnon myötä saan myös opetella kerrostalossa asumista. Olen aikanaan asunut ulkomailla muutamassa kerrostalossa, mutta suomalaisessa sellaisessa en koskaan. Ehkä minulla on jotain ennakko-oletuksia kerrostaloista, koska kuljen rappukäytävässä hyvin hiljaa, yritän olla paukuttamatta hissin tai asunnon ovea ja kuljen lisäksi asunnossa varpaillaan ja koitan elää muutenkin hyvin hissukseen. Tämä kaikki siis samaan aikaan kun naapurit ajavat hissillä ylös ja alas, paukuttelevat sekä hissin että asunnon ovea ja selvittelevät perheriitojaan melko kuuluvaan ääneen. No, toivon että alakerran asukki ei ainakaan minusta kovasti häiriintyisi. :)

Kevät tulee kohisten, vaikkei sitä tästä muutama päivä sitten otetusta kuvasta kyllä uskoisi.

Karjalanpiirakoita ja koiria

Viime viikonloppuna sain päähäni tehdä itse karjalanpiirakoita. Olen niitä joskus koulussa köksäntunnilla ja isoisoäitini kanssa tehnyt, mutta noista kerroista on jo vuosia aikaa. Muistelin, että piirakoissa on melkoinen työ ja pyysinkin siskon mukaan pulikkaa käyttelemään. Tässä muutamia kuvia urakasta:

Viime päivät ovat olleet melkoista pyöritystä, kun meillä oli kokeeksi toinen koira. Yhteiselo ei kuitenkaan ihan onnistunut meidän ahtaassa mökissä, joten nyt olemme taas yksikoirainen perhe (ennen seuraavaa kokeilua).

Kuva on mielestäni aika hauskasta kulmasta otettu, Ansa näyttää kovin pieneltä tuon kokelaan vieressä. Kokoeroa noilla oli aika paljon, mutta tässä kuvassa se kyllä korostuu.

Koiran viihdytystä

Koiralle pitäisi muistaa antaa välillä älynystyröitä rasittavaa tekemistä lenkkeilyn lisäksi. Eläinkaupoissa myydään koirille oikeita älypelejä, esimerkiksi Nina Ottossonin puisia pelejä, joissa koira voi mm. etsiä makupalaa palikoiden alta. No eihän opiskelijalla tuollaisiin ole varaa vaikka ne kivoja olisikin, siksi meillä harrastetaan vähän edullisempien ja ehkä ekologisempienkin vaihtoehtojen kanssa. 

Tänään meillä käytettiin tyhjää kanamunakennoa ja nakinpaloja. Kananmunakennossa on joka kerta ekalla yrityksellä paljon enemmän haastetta, aikaa kuluu pyöritellessä ja nuollessa. Toisella kerralla onnistuu yleensä jo sutjakammin, ehkä myös siksi että kenno vähän kärsii jokaisesta leikkikerrasta...

Näissä on vaan mielikuvitus rajana, myös esim. tyhjät vessa- ja talouspaperihylsyt on koirasta (ainakin meidän) valtavan hauskoja.