Lopulta valmista!

Noniin, pitkän hiljaisuuden jälkeen on lopultakin jotain valmista esiteltävää. Tässä siis dominoneuleena tehty pieni peitto, jonka tekemiseen kului aikaa tammikuusta lähtien.

Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen, ja vaikka peitto onkin pieni, se on mielestäni aika kaunis. Lankana on Novitan Nalle-langan kukkaketo-lankoja. Peiton reunus on tehty rapuvirkkauksella, jota kokeilin tässä ensimmäistä kertaa. Olen aina ollut reunuksissa vähän huono, tästä taisi tulla pikkuisen liian löysä mutta toisaalta peittoa ei ole vielä prässätty joten ehkäpä se siitä asettuu.

Tämän ja edellisen peiton jälkeen otin käteen kotoisat sukankutimet, ja pari onkin kohta jo valmis. Ihana näiden jälkeen tehdä jotain tosi tuttua ja nopeasti valmistuvaa... Samalla virkkaan tosin jo paloja seuraavaan peittoon, ties koska se valmistuu. :)

Sisustusta ja muutakin

Hetki on vierähtänyt siitä kun viimeksi sain tänne tekemisiäni tuotua, viimeaikoina en ole oikein saanut mitään valmista aikaan. Ehkäpä tuo johtuu siitä että työt ovat vähän suuritöisempiä kuin villasukkapari, tai sitten siitä että kaikennäköinen muuttohäsäys, tentit ja esseet vievät vaan liian suurta osaa ajastani. Opiskelut näyttäisivät tällä hetkellä olevan loppusuoralla, ja valmis luokanopettaja minusta tulee ehkä syksyllä. Todennäköisesti opintie kuitenkin siitä vielä jatkuu (ihan eri alalla tosin) mutta siitä sitten enemmän myöhemmin jos tuo toteutuu. 

Tässä nyt kuitenkin jotain (melko) valmista. Viime viikonloppuna juhlittiin synttäreitä ja sitä varten tehtiin siskojen kanssa pöytäliina ja kahdet kappaverhot. Olen vähän laiska ja suurpiirteinen mittaaja, joten verhot ovat liian pitkät ja odottavat lyhentämistä, toistaiseksi ovat hakaneuloilla sellaisessa pituudessa että valoakin pääsee vähän tupaan. Kangas on Ikean alekangasta, miehen valisemaa. Ja hyvin se kieltämättä tänne sopiikin.

Tässä myös yksi synttärilahjan osa, Jussi-lankaa. Arvioisin että eivät ihan uusinta tuotantoa ole, on "kerä" vähän eri muodossa kuin nykyisin Jussi-langoissa.

Ja viimeiseksi vielä maistiainen tekeillä olevasta projektista, harjoittelen domino-neuleen tekoa.

Dominoita

Tämänhetkistä suurempaa projektiani varten jouduin opettelemaan domino-neulomisen tekniikan. Eihän se vaikea lopulta ollut, kunhan ensin pääsi jyvälle. Kärsivällisyyteni isompien töiden kanssa on joskus vähän koetuksella ja siksi teen välillä vaihtelun vuoksi pieniä "välipala"-töitä. Tällä kertaa kokeilin juuri opeteltua tekniikkaa Novitan Huopanen-lankaan, ja tuloksena oli ihan kivasti onnistunut pannulappu. Olisinpa keksinyt idean ennen joulua, tämä oli nopea ja helppo tehdä.

Tätä palaa varten loin 63 silmukkaa, lankaa meni noin 1/3 kerästä. Ripustuslenkki on virkattu ensin ketjusilmukoilla ja sitten vahvistukseksi kiinteät silmukat vielä ketjun päälle.

Nämä syntyivät Novita-lehden joulunumeron ohjeesta, hiukan muokattuna.

Säärystimet siis, Nalle-langasta. Ohje oli sukalle, mutta innostuksissani en lukenut ihan loppuun saakka, enkä siis huomannut, että kyseessä oli putkisukat (sukat ilman kantapäätä). Sellaisia en ruvennut tekemään kun mielestäni sukka ei ole mistään kotoisin ilman kunnollista kantapäätä, ja niinpä näistä sitten tuli säärystimet. Neulos on hauska, mutta sen neulominen välillä hermoja raastavaa jos ei ole tarkkana. Molemmista säärystimistä löytyy paljon virheitä huolimattomuuteni takia, mutta ovatpahan uniikit :)

Näiden jälkeen aloitin seuraavan projektin Nalle-langan kukkasarjasta, katsotaan millainen sen lopputulos on.

Säilytysratkaisuja

Vihdoin ehdin esittelemään joululahjaani, jonka siskoni oli minulle tehnyt. Käsityötarvikkeiden säilytys on ollut minulle aina vähän hankalaa, kahden kodin välillä kun ramppaa niin aina tuppaa puikot olemaan väärässä paikassa. Samasta syystä joitain kokoja on tullut osteltua useammat kappaleet, on sitten molemmissa paikoissa vapaat sukkapuikot. Muuten olen säilyttänyt puikkojani, virkkauskoukkujani ja ompelutarvikkeitakin neuloista ja lankarullista lähtien Pringles-sipsipurkissa. Kätevän kokoinen ja muotoinen purkki, sitä en kiistä, mutta kun puikkomäärä alkaa karttua, on oikeankokoisten puikkojen löytäminen jo melkoinen urakka. Puikkomittari on ollut ahkerassa käytössä, kun aina ei silmällä erota puolikkaiden välistä eroa.

Tänä jouluna ahdinkooni siis saatiin helpotusta, kun paketista paljastui tämä ihanuus:

Kankaat ovat ihan lempivärejäni ja koko komeus on ihanan käytännöllinen. Puikot kulkevat mukana tarpeen mukaan ja eri kokoisille on omat lokeronsa, enää ei tarvitse sitä varten mittailla joka puikkoa erikseen. Josko pysyisivät myös vähän paremmin tallessa näin säilytettynä...

Onko teillä muilla käsityötarvikkeiden säilytysongelmia? Millaisia ratkaisuja olette niihin keksineet?

Peittoa pukkaa...

Edellisen peittokokeilun "epäonnistuessa" (ei siis läpäissyt omaa tiukkaa seulaani) päätin etsiä uuden ohjeen ja kokeilla toisenlaisen peiton neulomista. Ohjeen löysin tällä kertaa Novitan sivuilta. Ohje oli tehty Mambo-langalle, mutta sen poistuttua markkinoilta valitsin Tempon, värinä on tumma lila.

Tason neulominen pyöröpuikoilla oli aluksi melko jännittävää, sillä jotenkin vanhoista tavoista on tosi vaikea päästä pois eikä työtä meinaa millään osata kääntää. Onneksi kuitenkin tajusin lopulta tekniikan, ennen kuin peitosta tuli tuubi.

Käytin peittoon kolme kerää Tempo-lankaa, kaksi oli vähän liian vähän ja kolme itseasiassa pikkuisen liikaa. Parhaimman tuloksen olisi varmaan saanut kahdella ja puolella kerällä. Koska olen tosi laiska tekemään mallitilkkuja, peiton koko on jotain muuta kuin ohjeessa on alunperin tarkoitettu. Eihän langat kuitenkaan ole ihan samanlaisia ja omakin käsialani vaihtelee välillä.

Tähän tuotokseen olin kuitenkin ihan tyytyväinen, ja totesin sen ainakin hyvin lämpimäksi.

Uusia ideoita

Vaikka villasukkien neulominen onkin hauskaa, tykkään välillä myös kokeilla jotain muuta, yleensä kuitenkin neulomista. Harmillisen usein kokeilut kuitenkin jäävät keskeneräisinä johonkin laatikonpohjalle kun into tai keskittyminen ei ole riittänyt loppuun asti. Pitkäjännitteisyyteni ei ilmeisesti ole kovinkaan hyvä... Nyt kun lähipiiriin on syntynyt paljon lapsia, päätin ryhdistäytyä ja kokeilla jotain muuta kuin villasukkien tekoa (vaikka vauvan villasukat olisivat olleet ehkä se nopeampi vaihtoehto...). Aikani selailtua löysin Dropsin sivuston, josta löytyi vaikka mitä kaikkea ihanaa. Osa oli tietenkin itselleni liian haastavia, mutta joukossa oli myös niitä todella helppoja malleja, joita yleensä metsästän.

Tuolta sivustolta nappasin vauvan peitteen ohjeen ja kokeilin sitä. Mallissa neulotaan neljä raidallista kaistaletta, jotka sitten virkataan lopuksi yhteen. Ihan samanlaisia värejä en varastoistani löytänyt, mutta mielestäni sain kuitenkin ne sopimaan ihan hyvin yhteen.

Peitto näytti ihan hyvältä siihen asti kunnes virkkasin kaistaleet yhteen. Oikea puoli on ihan siisti ja kivannäköinen, mutta nurjalla virkattu sauma on ruma ja koholla, vaikka purin ja virkkasin saumoja moneen otteeseen. Tämä tekele taitaakin siis jäädä omaan käyttöön...

Sukkahistoriani

Ihka ensimmäinen sukkakokeiluni tapahtui yläasteella, lankana oli Novitan punaista Isoveli-lankaa. Vaikka Isovelistä neulookin nopeasti, ei kärsivällisyyteni silti riittänyt vartta pidemmälle. Sukan alku lojui pitkään kaapissa odottaen jatkoa, mutta luulen langan päätyneen myöhemmin muuhun käyttöön ja siinä sivussa sukanvarren tuhoutuneen.

Ensimmäiset kokonaiset sukkani kudoin noin viisi vuotta sitten, Novitan Seitsemän veljestä- raitalangasta. Muistan tuskailleeni etenkin varren joustinneuleen kanssa ja tein siitä niin lyhyen kuin pystyin. Muuten neulominen sujui muistaakseni ihan mukavasti, vaikka en juurikaan ollut ennen neulonut. Virheitä tietysti oli pilvin pimein ja sukka oli enemmän ja vähemmän epämääräisen näköinen, mutta oli se sentään sukaksi tunnistettavissa. Ensimmäisen sukan pari onnistui jo huomattavasti paremmin, käsiala alkoi jo tasaantua ensimmäisen sukan jäljiltä.

Sukat olivat myös käytössä, lähinnä unisukkina kun toinen tahtoi koko ajan pudota jalasta, mutta käytössä kuitenkin. Luulisin että ne ovat tälläkin hetkellä jossain tallessa, vaikka käytöstä ovatkin jo poistuneet.

Ensimmäisen sukkaparin jälkeen on valmistunut varmaankin yli kolmekymmentä paria, toisina vuosina enemmän kuin toisina. Muutama vuosi sitten syksyisellä yliopiston luennolla sukanneulontainnostus nosti päätään, sillä tarvitsen keskittyäkseni jotain pientä näperretävää. Huomasin saavani samalla sukulaisten joululahjaongelman pois päiväjärjestyksestä, kun sukkapareja alkoi kerääntyä laatikoihin.

Olen myös virkannut jonkin verran, ja nyt olen innostunut tekemään lankakerien lopuista isoäidinneliöitä. Ne kulkevat itseasiassa luennoillakin helpommin mukana kuin sukankudin. Lapasiakin olen välillä tehnyt, vaikka peukaloiden tekeminen onkin välillä vähän tökkinyt. Yhtenä jouluna taisin tehdä neljä oikean käden lapasta kun en osannut tehdä peukaloa vasemmalle... Onneksi minulle sekin myöhemmin opetettiin.

Tänne yritän tuoda kuvia sukkakokoelmastani sekä uusista valmistuvista sukista ja muista käsitöistä. Kaikkia lahjaksi antamiani sukkia en saa tänne kuvattua, mikä harmittaa itseäni melkoisesti, olisi aika hienoa saada kaikki sukat "talteen". Toivottavasti sukistani on sinullekin iloa, minä ilahtuisin sinun kommenteistani!