Terveisiä Virosta

Viikonloppuna tehtiin pikainen pyrähdys Tallinnaan. Olen käynyt siellä kerran ennenkin, mutta se oli aikaa ennen käsityöinnostusta... :) Olimme liikkeellä sunnuntaina, ja Karnaluks oli nettisivujen mukaan kiinni joten aikaa jäi muuhunkin kuin lankojen perässä juoksenteluun. Jotain pieniä tuliaisia tietysti mukaan tarttui.

Villalankaa ostin viisi vyyhteä, yhteensä noin 1,5 kg. Mukaan tuli myös roosan värinen pellavakaitaliina, juuri sopiva keittiön pöydälle. Olin kaupassa ihan haltioissani, värit olivat ihania, lankaa oli niin paljon ja se oli niin paljon edullisempaa kuin kotona. Pisteet myös siitä, että vyyhtejä sai eri kokoisia, eikä tarvinnut laskeskella niin tarkkaan "tarpeen" mukaan. Näistä varmaan tulee huiveja, revontuli nyt ainakin ja ehkä kokeilen petuniaakin, ohje on ollut jo kauan tulostettuna.

Tänään vein aika kasan vanhoja neuletöitäni kirppikselle, katsotaan löytyisikö niille uusia koteja. Vähän piti lankavarastoon tehdä tilaakin, joten laitoin myös muutamia hyvin marinoituneita lankoja edulliseen hintaan myyntiin. Myös vajaa parikymmentä villasukkaparia saatiin pöytään mahtumaan.

Löytöjä kirpparilta

Tänään on ensimmäinen oikea vapaapäiväni moneen viikkoon! Ihan kummallista kun saa itse päättää mihin aikansa kuluttaa. Kummallista oli myös se, että sai nukkua juuri niin pitkään kuin nukutti. Kaupungissa avattiin tänään uusi kirpputori, ja vaikka olin etukäteen päättänyt etten poistu tänään kotoa, päätin kuitenkin lähteä vilkaisemaan. Olin yllättynyt siitä, miten paljon siellä oli jo tavaraa, vaikka tänään oli ensimmäinen aukiolopäivä. Ja ihmisiä tietysti ihan mahdottomasti, vaikka itse olin paikalla noin tuntia aukeamisen jälkeen. Käytävät hyllyjen välissä tuntuivat ahtailta, mutta siihen tietysti vaikutti myös valtava ihmismäärä. Muuten kirppis oli valoisa ja siisti, ja kahvilapuolikin vaikutti mukavalta. Muutamia löytöjäkin tein:

Punainen shaali maksoi vain 2,5€, kaunis ja käyttämättömän näköinen. Pienemmät palapelin palat yhteensä 2€, 28 palaa. Suuremmat palat 3€, yhteensä 9 palaa. Palat siis pingotusta varten... Pingotus onkin tuottanut viime aikoina päänvaivaa, kun tilaa on vähän ja pingotusalusta tietyn kokoinen. Näistä paloista saa sitten rakenneltua sen muotoisen alustan kuin tarvitsee. Huomasin kotona, että pikkupaloista puuttuu muutama "sisus", mutta sillä ei tässä tarkoituksessa ole merkitystä, sijoittaa aukolliset palat vaan sitten keskemmälle. Mies varmaan taas riemastuu kun tulee kotiin, mahdanko hetkeen päästä yksikseni kirppareita kiertämään... :)

Kirppiksen jälkeen käväisin vielä Citymarketissa hakemassa tarjouslankoja, valkoista ticoa ja valkoista Ilonaa. Sisko toi eilen mukanaan Kool-Aid -pusseja, ja kovasti tekisi mieli jo päästä kokeilemaan. Ensimmäisellä kerralla haluan kuitenkin lisäkäsiä mukaan, varsinkin kun langat pitää vyyhdittää ja vyyhdinpuita ei tietenkään juuri nyt ole saatavilla.

Huomenna pääsen muuten Tampereelle, kädentaitomessuille. Onneksi kukkaronvartija tulee mukaan, muuten saattaisi käydä huonosti... :)

Vähän vaihtelua välillä

Niin ihanaa kuin neulominen ja virkkaaminen onkin, siihen kaipaa tällaisen rupeaman keskellä vähän vaihtelua. Tänään kaivoin pitkän tauon jälkeen ompelukoneen esille ja lyhensin keittiöön helmikuussa tekemäni verhokapat. Puoli vuotta ne ehtivätkin ikkunoissa roikkumaan epämääräisillä hakaneulavirityksillä lyhennettyinä. Kiire oli silloin helmikuussa kun ne tehtiin, taisi olla niin että vieraat tulivat samana iltana kun kankaita vasta aamulla leikeltiin... Mutta nyt siis lopultakin ovat sopivat ja valmiit, jei!

Olen kaupan kassalla töissä ja siellä törmäilen säännöllisin väliajoin erilaisiin hedelmäpussivirityksiin - siis sellaisiin ekopusseihin, kankaasta tehtyihin, jotka kestävät monen monia kauppareissuja. Yhden mallin painoin erityisesti mieleeni, siinä oli käytetty todennäköisesti pitsiverhoa kankaana, naruja pussin suulla ja lisäksi kontaktimuovin palasta hintalappua varten. Kirpparilta löysin edulliset hyväkuntoiset pitsiverhot, joilla on edessään uusi elämä hedelmäpusseina. Yhden kokeilukappaleen hurautin vielä verhojen päälle.

Ompelijana olen valitettavan suurpiirteinen, niin mittojen tarkkuudessa kuin muutenkin. Näillä ei onneksi ole väliä, vaikka saumat vähän vinossa olisivatkin, kunhan kasassa pysyvät :)

Naru tehtiin jämälangoista, 7-veljestä taitaa olla. Sininen kartonki on jämä jostain askarteluprojektista ja kontaktimuovi vuosia vanhasta kaapin pohjalla lojuneesta rullasta. Varsinaista kierrätystä siis, sen lisäksi että tämä vähän säästää luontoa muovisiin serkkuihinsa verrattuna. Ensi viikon kauppareissulla tämä testipussi pääseekin jo kokeiltavaksi.

Sukkia sukkia

Tämmöiset sukat sain alkuviikosta valmiiksi:

Suuren kasan sukkia myös päättelin, se on sitä työtä joka aina jää tekemättä. Osa sukista lähtee lahjoiksi ja osan laitan kirppikselle myyntiin. Hinnoittelu vain on vähän mietityttänyt, kun tuntuu että kovin kalliilla ihmiset eivät niitä halua ostaa mutta toisaalta langat maksavat ja onhan niissä vähän työtäkin. Onko joillakin kokemuksia villasukkien myynnistä, millaista hintaa kannattaisi kokeilla? Osa on lasten sukkia, kooltaan noin 30-34, osa naisten sukkia kooltaan noin 36-40. Kaikissa on ollut lankana Novitan 7-veljestä, joissakin raitalanka.