Niin ihanaa kuin neulominen ja virkkaaminen onkin, siihen kaipaa tällaisen rupeaman keskellä vähän vaihtelua. Tänään kaivoin pitkän tauon jälkeen ompelukoneen esille ja lyhensin keittiöön helmikuussa tekemäni verhokapat. Puoli vuotta ne ehtivätkin ikkunoissa roikkumaan epämääräisillä hakaneulavirityksillä lyhennettyinä. Kiire oli silloin helmikuussa kun ne tehtiin, taisi olla niin että vieraat tulivat samana iltana kun kankaita vasta aamulla leikeltiin... Mutta nyt siis lopultakin ovat sopivat ja valmiit, jei!
Olen kaupan kassalla töissä ja siellä törmäilen säännöllisin väliajoin erilaisiin hedelmäpussivirityksiin - siis sellaisiin ekopusseihin, kankaasta tehtyihin, jotka kestävät monen monia kauppareissuja. Yhden mallin painoin erityisesti mieleeni, siinä oli käytetty todennäköisesti pitsiverhoa kankaana, naruja pussin suulla ja lisäksi kontaktimuovin palasta hintalappua varten. Kirpparilta löysin edulliset hyväkuntoiset pitsiverhot, joilla on edessään uusi elämä hedelmäpusseina. Yhden kokeilukappaleen hurautin vielä verhojen päälle.
Ompelijana olen valitettavan suurpiirteinen, niin mittojen tarkkuudessa kuin muutenkin. Näillä ei onneksi ole väliä, vaikka saumat vähän vinossa olisivatkin, kunhan kasassa pysyvät :)
Naru tehtiin jämälangoista, 7-veljestä taitaa olla. Sininen kartonki on jämä jostain askarteluprojektista ja kontaktimuovi vuosia vanhasta kaapin pohjalla lojuneesta rullasta. Varsinaista kierrätystä siis, sen lisäksi että tämä vähän säästää luontoa muovisiin serkkuihinsa verrattuna. Ensi viikon kauppareissulla tämä testipussi pääseekin jo kokeiltavaksi.
