Ihanat keväiset/kesäiset ilmat vetävät pihalle töihin, siksi käsityöt ja kirjoittaminen on jääneet vähemmälle. Aikaa pitäisi viedä myös ihan viimeisiin tentteihin lukeminen, mutta lopulta niihin käytetty aika on jäänyt aika minimaaliseksi.
Meillä on "maalaisasunnossa" melko iso ja jopa ihan hoidetun näköinen etupiha ihanan suuren kallioseinän kera. Takapiha on vain pieni kaistale nurmikkoa, ja sen takaa alkaa metsä. Tai ei ihan siitä, sillä olemme raivaamassa takapihalle "laajennusta". Puita kaadettiin vuosi sitten keväällä, samoin raivattiin suurimmat (paju)pusikot. Kuvat ovat sen raivauksen jälkeen otettuja, niistä saa jotain käsitystä urakan "hulluudesta". :) Laajennusalue ulottuu oikeanpuoleisen kuvan pyykkitelineeltä tuonne takana näkyviin koivuihin asti.
Viime kesänä haravoimme noin puolet "laajennuksen" alasta ja lopun kanssa on taisteltu viime aikoina. Varsinkin alkuvaiheessa meinasi useaan otteeseen vallata joko epätoivo tai hilpeä huvittuneisuus siitä, että tajusin haravoivani metsässä. Siinä ei ihan tunne itseänsä viisaaksi. Nyt kun haravan ja oksasaksien varressa on kulunut tunti jos toinenkin, alkaa maasto vähitellen näyttää siltä että siitä saattaa ehkä pihankin saada. Laitan kuvia sitten, kun se on edes vähän edustuskelpoinen...
Tietäähän se ihan hyvin etteivät ihmisten tyynyt ole sitä varten, mutta taisi olla vaan niin houkuttelevan pehmeä. :)
Narsisseista innostuneena istutettiin jo seuraavat kukat parvekelaatikoihin. Ehkä olin vähän innokas niitten kanssa, yöt on vielä vähän kylmiä pelargonioille, joten nostan ne joka ilta eteiseen yöksi. Ekan yön olivat ulkona, ja yksi ottikin siitä vähän nokkiinsa. Jäi onneksi kuitenkin henkiin, ettei heti tarvinnut ruveta vaihtamaan.
Onko johonkin muuhunkin iskenyt keväinen pihahulluus? Miten se ilmenee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti